Kuva-arvoitus ja selvää pässinlihaa

Tuokiokuvia pyhäinpäiväviikonlopulta.

Luultavasti ylläoleva kuva-arvoitus on aivan helppo lukuisille vaimoihmisille. Nimittäin jos teillä on remonttimies omasta takaa. Vaikka voihan ne muutkin housut kuin haalarit jäädä tuollaiseen valmiusasentoon, kun kahvi- tai ruokatauon jälkeen kuitenkin pitää taas hypätä haalariin, kun ne jarrut eivät vielä tulleetkaan kuntoon.
Sen jälkeen, kun mies perjantaina vei tyttären muuttokuormineen naapurikaupunkiin, missä alkaa seuraava harjoittelu, leikkaussalissa kaiketi, ja kun hän palatessa toi kotikaupunkiin vanhimmat pojat sekä kanteleen ja kantelepöydän, hän ryhtyi jälleen kerran autoremonttiin. Itse olin ehtinyt vähän pyykätä ja yrittää raasia kotoa pyhäkuntoon, edes "valesvireesehen", kunnes sitten illaksi menimme kantelepojan kanssa kirkkokuoron ylimääräisiin harjoituksiin. Yllättävän hyvin sujui yhteistyö, oikeastaan nyt oli helpompi laulaa Albinonin Adagioa, kun poika säesti ja kanttori viittoili.
Kirkosta palattuamme levitin "sunnuntailakialle" pöydälle jo valmiiksi joulukortintekovärkkejä. Parin kenkälaatikollisen verran. Vasta pyhäinpäivän aamuna pääsin kuitenkin aloittamaan varsinaisen askartelun. Pihalla en tainnut käydä kuin postilaatikolla hakemassa ilmaisjakelulehden. Useamman tunnin värkättyäni ja vielä iltakirkon jälkeen sessiota jatkettuani olin saanut aikaan pari pakettikorttia ja kolmisenkymmentä joulukorttia, joista puolet oli sarjatuotantoa. Kuvissa mukana myös pari aihiota vielä kahteen korttiin.

En kuitenkaan saanut värkkivarastoani hupenemaan juuri lainkaan. Kun on vuosia kerännyt kaikkia nättiä kuvia niin lehdistä, joulukalentereista kuin lahjapapereistakin, ja kun kollaa ja jemmaa toisten poisheittämiä suiroja, silppuja ja suikaleita, niin varastoa piisaa. Esimerkiksi yläkuvan ylärivin keskellä olevan punaisen kortin huopasydämet on leikattu roskiin menossa olevista ylijäämäpaloista. Tietäjät, lumikuusi, tunturit, kynttilä ja enkeli on tehty vaha- ja vesivärein kuitukankaalle, jota olen ottanut talteen käytetyistä kolmioliinoista ja kertakäyttölakanoista. Paino on sanalla "käytetyistä". Nooh, ne tapetinpalat, jotka ovat servettienkeleiden taustana,  eivät ole mitään seinästäreväistyjä, ovatpahan ylijäämäsuiroja nekin, naapurin tädiltä sain. Kartonkipohjat ostin, isoina levyinä ja koulun giljotiinilla ne leikkasin. Sillä tavoin yhden korttipohjan hinnaksi tuli 5-10 snt, riippuen onko yksi- vai kaksiosainen korttipohja. Ja liima on toinen, minkä joutuu ostamaan, muu löytyy valmiina.
Halusin tänään sunnuntainakin kirkkoon, koska olemme nykyisin aika harvoin paikkakunnalla pyhisin, joten kotikirkkoonkaan ei niin usein pääse. Mutta mies valitti, että pyöräillessä tulee nivuset kipeäksi, ja tandemilla ajaessakin niskat väsyy. Lopulta tein ison myönnytyksen; mitä jos mentäisiin tuo 6 km:n matka autolla. Niin pääsin kirkkoon ja ihan ehtoollisellekin.
Niin, tuo otsikon pässinliha... sitä vain, että jos eka kuva olikin hieman epämääräinen, niin seuraavissa kuvissa ei lie ollut erehtymisen riskiä.

Sain äsken tekstiviestin: entinen kimppakyytikollegani aikoo jälleen kutsua meitä (entisiä) naiskollegoitaan kotiinsa pikkujoulukesteihin. Olinkin juuri tänä aamuna funtsinut, onkohan taas kutsu tulossa. Mukavaa.