Yhdistysahdistus

Tervehdys teille, kaikki sihteeriköt ynnä muut toimitsijat ympäri tätä yhdistysten luvattua maata. Osanottoni.
Olen ollut kirkkokuorossa viisitoista vuotta, niistä viimeiset 10 vuotta kuoron yhdistyksen sihteerinä. Nyt kun sekä minä että yhdistyksen puheenjohtaja ilmoitimme, ettemme ole enää käytettävissä ensi vuonna kyseisiin hommiin, niin meinasi tulla uupelos. Niinpä ehdotin uudelleen jo aiemminkin ehdottamaani ratkaisua: lakkautetaan koko yhdistys. Kuoro voi samalla lailla laulaa ja palvella kirkossa kuin ennenkin. Tällä kertaa muutkin kuorolaiset olivat kypsiä ehdotukselle, ja niinpä viimeisenä sihteerin hommanani on yhdistyksen lakkauttaminen :)
Mutta ilmeisesti sama ei päde toiseen yhdistykseen, jossa niin ikään olen sihteerinä. Siitä hommasta haluaisin eroon vielä kipeämmin kuin kuoron vastaavasta, joka oli sentään leppoisahkoa yhteistyötä. Mutta tämä toinen yhdistys, naispiirimme ja sen johtokunta on ollut viime aikoina kivireen vetämistä. Tuntuu, että olen pitänyt sähköpostikokouksetkin ihan vain itsekseni. Kun itte kysyy ja itte vastaa, niin ei tuu mitään jälkipuheita. Onhan se kai niinkin, mutta ei se kyllä yhdistykseltä tunnu eikä sen toimintaperiaatteeseen sovi.
Mieheni kyllä yllytti, että voin aivan hyvin ilmoittaa johtokunnalle, etten ole enää ensi vuonna käytettävissä sihteerin tehtävään. Voihan olla, että pelkästään se tervehdyttäisi ja muuttaisi johtokunnan toimintaa elävämpään suuntaan.
Sitä ennen pitäisi kuitenkin junailla niin jäsenkirje kuin vuosikokouksen järjestäminenkin. Kyselin työvaliokunnan muilta jäseniltä mielipiteitä ja evästyksiä tuohon jäsenkirjeen laatimiseen, vaan ei ole kuulunut vielä mitään. Täytynee ruveta metsästämään ihmisiä puhelimitse. Pöh.