Kierrätystä, mitä muutakaan

Lauantai-iltana kävelimme kauppaan hakemaan maitopurkkia ja poikkesimme tavoillemme uskollisena tonkimaan läheiselle ekopisteelle. Toki meillä oli sinne oikeaa asiaakin, pari muovimyttyä muovinkeräysastiaan. Ekopisteellä totesimme, että kaupasta palatessa poikkeamme ottamaan taas jotain mukaamme, nimittäin kaksi peiliä, jotka oli jätetty kenaamaan lasinkeräysastiaa vasten. Peilithän eivät välttämättä kelpaa joka lasinkeräyspisteelle, siis sellaisille, joiden lasi aiotaan käyttää uusiolasinvalmistukseen. Mutta ymmärtääkseni suurin osa lasinkeräysastioiden sisällöstä ainakin täällä pohjoisessa Suomessa kulkeutuu jonkin lasivillaeristeen tms. valmistukseen, ja silloin joukkoon kelpaisi kuulemma niin fajanssi, posliini kuin peilikin. Oikaiskaa, jos olen ymmärtänyt väärin. No, anyway, koska ne peilit olivat aivan ehjät ja virheettömät ja koska ne oli jätetty kenaamaan juuri sen takia, jos vaikka joku tarvitsisi, niin korjasimme ne talteen. Lisäksi noukin följyyni niin ikään lasinkeräysastian viereen jätetyn isohkon säilykepurkin, kun olimme ensin taskulampun avulla silmäilleet, mitä se oikein pitää sisällään. Ja koska se sisälsi sekalaista jätettä (lasia, posliinia ja vanhoja paristoja ynnä metallinen kansi purkissa), otin sen mukaani lajiteltavaksi. Luultavasti juuri noiden pattereiden takia sisältö lemusi aika ikävältä. Saatuani lastin purettua huuhtelin vähäsen purkin sisään tungettuja särkyneitä lasia ja mukia. Korvamuki oli ollut oliivi(hko)nvihreä, ja ajattelin heti, että sekä korvasta että sirpaleista voisi saada kivannäköistä mosaiikkia savipyttyihin. Tuumasta toimeen, isänpäivän päätteeksi sotkin jälleen tähteeksi jääneen kaakeliliiman ja keramiikan kanssa.
Kuvassa myös aikaisemmin menneellä viikolla päällystämäni purnukat.

Purkit ovat sikäli kesken, että viimeistelynä olisi tarkoitukseni levittää saumalaastia rakojen täytteeksi. Kädet vain eivät tahdo sietää noita kuivattavia tököttejä.