Tänään istuin yhden tokaluokkalaisen vieressä matikkatunnilla avittamassa, kun lähistöllä eräs poika sähläsi jotain niin, että takana istunut tyttö putosi tuoliltaan ja löi päätään. Kun tyttöä alkoi itkettää, ojensin käteni ja hän tuli syliini istumaan. Puhalsin ja silitin, ja sitten hän lähti jatkamaan työtään, ja poika pyysi anteeksi.
Tänään muistan taas, miksi teen tätä työtä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Aika ihana tapaus. Noita kun saisi pullotettua pahan päivän varalle :)
VastaaPoista... niin, se paha päivä tuli sitten pikemmin kuin arvasi odottaakaan. Onneksi oli tämä pullossa, ja monta muutakin lääkettä.
VastaaPoista