Perenna-askarta

Viikko hurahti taas sukkelasti. Sunnuntaina olimme antoisalla omppu-& perennaretkellä Etelä-Pohjanmaalla, nautittiin loppukesän puutarhasta, hyvästä seurasta (niin kaksi- kuin nelijalkaisten) ja ruuasta sekä runsaista tuliaisista. Lauantain hikisellä hautajaisreissulla alkanut nuha toi sunnuntai-illaksi pikkukuumeen, joten maanantaityöpäivän jälkeen jouduin lepäämään tautia pois, enkä päässytkään käsiksi Millanilta saamiini perennoihin. Onneksi sentään miesväki siivosi maijallisen tuliaisomenoita, joita sitten päiväunien jälkeen jaksoin keitellä mehuksi ja soseeksi. Mies teki pitkin viikkoa omenajälkiruokia (ja silti omenoita on varastossa vielä kolme isoa laatikollista), ja tiistaina vihdoin itsekin uskaltauduin jatkamaan lauantaina alkamaani perennapenkin pemmastusta. Luonnonkivireunus oli kadonnut ruohon alle, samoin oli käydä perennoillekin. Nyt oli aika vähän laajentaa etupihan penkkiä. Urakka jatkui keskiviikkona ja torstaina, kärräsin paikalle kompostinpohjaa, nautin kivien pyörittelystä, se kun oli melkein palapelin tekoa. Viimein pääsin istuttamaan Millanilta saadut kuunliljat, pihakäenkaalin, akilleijat ja juhannusruusut. Ruusut tosin tulivat eri paikkaan, tähän perennapenkin keskelle tuli äitienpäiväruusu, jonka yritän saada selviämään talven yli.

Mies otti eilen illalla melkein pimeässä kuvan touhujeni tuloksesta. Pihakäenkaali ei tullut kuvaan, sen istutin talon seinustalle humalan viereen, jolle myös koetin raijata kompostimultaa. Nyt penkki ammottaa vielä tyhjän näköisenä, mutta perennapenkkien on taipumus kasvaa umpeen varsin nopeasti. Nyt jätin tilaa myös kylvettäville, mm. Millanin antamille unikon- ja ruusumalvan siemenille. Siperianunikoita tuohon jo myös laitoin, samoin idänsinililjan ja helmihyasintin sipuleita, ja belliksen siirsin niin ikään reunuskasviksi ja sen jättämään kuoppaan sain sitä juhannusruusua.
Takapihalla on vielä yksi umpeenkasvanut perennapenkki. Voi olla, että jätän sen suosista kevääksi. Nyt polttelee edelleen omenat sekä kesäkurpitsat, joita sain sekä Millanilta että vietnamilaisioppilaaltani. Vietnamilaiset syövät kesäkurpitsan kukkia, mutta upeat hedelmät jäävät vähäiselle käytölle, joten monet opettajat ovat saaneet mieluisia lahjoja taas tänäkin syksynä.