Huhtikuuta ei ole enää monta päivää jäljellä. Huomasin, ettei postauksia ole kertynyt kummosestkaan. Hektinen työviikko ja sitä seurannut hiljaisen viikon rauhoittuminen lienevät vaikuttaneet.
Kiirastorstaina töistä palattuani en oikein osannut ryhtyä mihinkään, kun mies oli lasten kanssa jo siivonnut ja olipa käynyt jo asioillani kaupassakin, vaikka olin puoleksi lymyttänyt ostoslistan mielessäni ajatus yhteisestä kauppareissusta tandemilla. No, ennätimmepä hyvästi kirkkoon kyseisellä kulkupelillä - joka on siis taas teiden sulattua menopäällä.
Kiirastorstain messu päättyi minulle outoihin rituaaleihin. Opetuslasten kynttilöiden sammuttelua (Juudaksen kynttilä sammutettiin jo ehtoollisen loputtua) ja alttarin riisumista. Kaikkein oudointa minusta oli kuitenkin, että kirkkoherra luki pitkäperjantain psalmin hämärtyvässä kirkkosalissa. Mietin, että pitkäperjantaille on käymässä samoin kuin joulupäivälle ja pääsiäiselle: aatto astuu juhlan varpaille/ reviirille. Täällä ainakin lauantaiyön messu on verottanut ihmisten osallistumista pääsiäisaamun jumalanpalveluksiin. Tosin tänään ei Raahessa taida messua olla, ainakaan ei ole lehdessä mainostettu. Johtunee kirkon remontista.
Pitkäperjantaina mies jäi tekemään ruokaa, kun pyöräilin Saloisten kirkkoon. Kun harjoittelimme kuoron kanssa jumalanpalveluksenlauluja, niin en meinannut millään pystyä laulamaan Marian tuskaa. Kun se sitten jumalanpalveluksen lopuksi laulettiin, niin pystyin pidättelemään itkua. Asiaa auttoi varmaan se, että tuijotin vuoroin kanttoria, vuoroin nuottimerkintöjä, mutta sanojen annoin tulla ulkomuistista. Kotimatkalla jatkoin pajunoksien keräämistä. Olin viimein muistanut varata oksasakset kuorokassiin.
Pyydettiin lasten serkku syömään, lounaaksi schnitzeleitä, päivälliseksi teriyakilohta ja jälkiruuaksi valkosuklaa-kinuski-marjakakkua. Mies ihmetteli, mitähän me pääsiäisenä oikein saammekaan, kun jo pitkäperjantaina on näin hyvää ruokaa. Valitettavasti minulla ei ole vielä aavistustakaan asiasta.
Minun piti etsiä Israelin diakuvia koulua varten, joten samalla kun valkokangas oli pystytettynä, katselimme muutamia vuosikertoja väliltä -93-04.
Tänään nukuin yllättävän myöhään (yhdeksään asti) ja viivyin pyjamassa puolille päivin. Istuin korjaamassa kolmosten uskonnonkoetta, mutta vieläkään se urakka ei ole finaalissa. Kas kun pihallakin oli mukavaa tekemistä, pyykinripustelua, haravointia (tosin se ei ole mukavaa, mutta työn jäljen näkeminen on) sekä koivurisukranssien vääntämistä terassilla. Säikähdimme kunnolla oravan kanssa, kun se luisti peltikatolta alas ja mätkähti nenäni eteen patiolla.
Huomenna pyöräilen taas kirkkoon. Kuorolla on jälleen muutama laulu ohjelmassa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Varmaan oli teilläkin pelkkää aurinkoa koko pääsiäisen aika, kun pyöräilit! Mä en laittanut mitään sen kummempaa pääsiäisruokaa...olen huono kokki. Nukuin kyllä paljon, meni edes jollain lailla toteen vapaa. Nyt pakkailen lankoja, aion muuttaa ensi kuussa ... ihmisellä on kyllä melkoisesti tavaraa. Voi jestas sentään.
VastaaPoistaKyllä oli kauniit säät. Tosin pyöräilyä ei ole viime vuosina säät vähentäneet saati estäneet. Joskus vain vauhtia hidastaneet.
VastaaPoistaMuutto... voi kauheaa, saat myötätuntoni. Toisinaan jotain nurkkaa koetan raivata sillä ajatuksella, ettei jälkeläisten hävitettäväksi jäisi mieletöntä roinamäärää (mieletöntä myös siinä mielessä, että kauhistelisivat "miksi ihmeessä se äiteevainaa NÄITÄKIN koholi ja säästi?")