Unia väliin

Perun aiemmat puheeni enkä nyt vielä paljastakaan kuva-arvoitusta. Saat(te)pahan lisää miettimisaikaa. Pitkästä aikaa viime yönä näin useammankin unenpätkän, jotka olivat mukavia ja jäivät muistiinkin. Yksi pätkä oli positiivisen ekologinen. Siinä Ruukin yläkoulu oli satsannut kierrätykseen ja hankkinut koululle keräyspisteen uusiokäytettäville materiaaleille ja energiajakeelle. Asiasta oli ilmeisesti ollut lehtijuttukin, jonka ansiosta myös lähikauppa oli alkanut rahdata jätteitään koulun pisteeseen. Tosin sillä kurin koulun jätepiste täyttyi äkkiä. Promoottorina ja vastuuhenkilönä hankkeessa oli Ruukin alakoulun valmistavan luokan opettaja Niina. Tämä uni tuli osittain siitä, kun lehdessä kerrottiin Raahen seurakunnan Saloisten seurakuntakodin uudenkarheasta jätteidenlajittelukatoksesta. Seurakunta anoi ympäristödiplomia ja sai sen. Toisessa pätkässä oli puutarha-asioita, kuljettiin siskon kanssa hänen viljelmillään (tilliä, porkkanaa...) ja oli joukossa minunkin viljelyksiäni, mm. orkidea... Kolmannessa unessa päähenkilönä oli mukava ja kohtelias nuorimies, josta olen joskus kirjoittanut jonnekin aikaisemminkin. Unessani hän näytteli elokuvassa, jossa kertoi englanniksi uskoontulostaan. Sitä ennen oli kyllä ollut pelottava väkivaltainen kohtaus, jossa joku mielipuoli oli lyönyt Juhoa päähän jollain vesurintapaisella terävällä työkalulla. Isku ei siis kuitenkaan ollut kuolettava, vaan se oli jotenkin ihmeen tavalla koitunutkin siunaukseksi. Sitten oli vielä yksi uni, jossa meteori oli pudonnut lapsuudenkotini tielle ja tehnyt siihen tähdenmuotoisen jäljen. Meteori oli törmäyksen jälkeen pompannut eteenpäin, mutta kraateriin oli jäänyt siitä jokin räjähde. Isäni sanoi, että kranaatti. Isä otti kranaatin ja heitti sen Mäki-Könnön tien päähän, mutta se ei räjähtänyt. Aamulla väsytti.