Täyttynyt toive

Vuosia sitten sain Saila-ystävältä posliinikukan verson, joka juurtui ja alkoi kasvaa hitaasti omalla paikallaan ikkuna-amppelissa. Toisinaan mietin, alkaisiko se milloinkaan kukkia ilokseni.
Kesän alussa kukkia kastellessani satuin kääntämään katseeni riittävän ylös ja suureksi yllätyksekseni ja ilokseni havaitsin posliinikukan täydessä kukassa. En ollut lainkaan huomannut sen tehneen nuppuja.
Liekö yhden koivun kaataminen antanut tarvittavan lisävalosysäyksen kukinnalle. Myös kliivia samalla ikkunalla on innostunut kasvattamaan kaksi kukkavartta, joista toinen kukki ennen reissuamme ja toinen paraikaa.
Meidän äidillä oli aikanaan posliinikukka. Silloin jo ihastuin siroihin kukintoihin. Sen jälkeen olen saanut sellaisia ihailla useana vuonna opettajainhuoneessamme, mutta että ihan omassa kotonakin.

Nyt kukinta on jo ohi, mutta kuvat jäivät jäljelle, sekä toive siitä, että saattaa se kukkia tämän jälkeen uudestaankin. Pää on avattu.