Va saa ni?

Nyt kun tytär on turvallisesti turvatarkastuksen selvittänyt ja odottelee Hki-Vantaalla iltapäivään saakka, niin itsekin voin vähäksi aikaa rentoutua ja muistella eilistä hölmöilyäni.

Päivä alkoi aivan mukavasti käsitöiden hinnoittelutalkoilla seuriksella. Ison salin pöydät olivat täynnänsä toinen toistaan sopevampia ja kauniimpia tuotoksia, vaikka edelliskerralla hinnoitellut oli jo viety muualle. Menin lähinnä viemään muutamia itselläni vielä olleita tekeleitä (ne tyynyliinat, korupussit yms.), enkä lainkaan uskonut kykeneväni hinnoittelemaan. Olen niin epäkaupallinen enkä vähääkään yrittäjähenkinen, ettei minusta ole sellaiseen. Mutta minullekin sopivaa hommaa löytyi. Luokanopettajan näppäryydellä leikkasin hintalappuja ja ompelin niitä kiinni käsitöihin.

Mutta minunhan piti kertoa hölmöilystäni, noin pitkä prologi. Kökästä kotiin päin pyöräillessäni soitin miehelle ja kysyin, tarvitsisiko kaupasta tuoda jotain. Maitoa ja tomaatteja kuulemma. Niitä sitten sieppasin ostoskoriin, mutta kassalla lompsaa kaivaessani muistinkin, että eilispäivänä en ollutkaan laittanut korttia takaisin lompsaan. Rahaakaan ei löytynyt tarpeeksi, joten menin palauttamaan tavarat paikoilleen ja jatkoin kotimatkaani tyhjin käsin (ja myös taskuin, kuten myöhemmin selvisi). Pyörätien varressa näin komean fasaaniherran ja päätin pysäyttää pyörän ottaakseni siitä kuvan (siitä lintukomistuksesta, en fillaristani). Mutta vaikka kuinka tongin ja tyhjäilin olkaveskaani, niin kännyä ei löytynyt. Ei auttanut kuin palata omia jälkiä takaisin. En muistanut lainkaan, mihin olin laittanut kännykän miehelle vauhdissa soitettuani. Kauppaan asti piti mennä. Samalle kassalle, jolle olin jo ehtinyt pahoitella korttini hukkumista. Siinähän se oli kännyni neidin nokan alla, kassakoneen vieressä, johon sen olin kädestäni ilmeisesti laskenut korttia etsiessäni. Viereisellä kassalla työskentelevä kollegani esikoinen loi paljon puhuvan katseen hömelöön opettajattareen.
Kiitos ja ylistys, että se fasaani tepasteli eteeni. Ilman sitä ties milloin olisin osannut kännyäni kaivata. Nyt on jo korttikin takaisin lomsassa.