No niin, Matilda on jo vastannut siksoksien blogin saamaan haasteeseen. En ole vielä lukenut sitä, koska halusin välttää vaikutteita yrittäessäni kasata omaa vastaustani. Kokosin hajanaisen joukon triviaalitietoja itsestäni, seitsemän tunnustuksen sijaan niitä kertyikin kahdeksan ennen kuin älysin lopettaa. Nämä eivät ole missään järjestyksessä:
1. Olen vasenkätinen, ja kun 70-luvulla retkahdin Beatle-Pauliin, siitä pitäen olen ollut vähemmistöön kuulumisestani ylpeä - vaikka velipoika härnäsi mua vasuriuden takia nimittelemällä kommariksi. Meidän kasvuympäristössämme se oli haukkumanimien pahimmasta päästä. (Luulen että vasenkätisyyteeni liittyi varhaislapsuuden taipumukseni kirjoittaa L-kirjain väärin päin, niin että se tulkittiin J-kirjaimeksi. Kirjoitin kummisedän luota Vaasasta kotiin kortissa, että "TUUN KOTIA KUN JAKKO JOPPUU". Setä oli "Rompalla" töissä. Haa, tukin ainakin kolme asiaa yhteen kohtaan. Kieroa...)
2. En tykkää aniskarkeista, en myöskään kookoshiutaleista enkä karvasmantelista.
3. En ole koskaan edes kokeillut tupakanpolttoa. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että Kankaan Eikka kerhossa antoi mahdollisuuden tehdä raittiuslupauksen.
4. Näin Kekkosen juhlavuonna lienee paikallaan Kekkos-anekdootti: vuotta en tiedä, mutta joskus 60-luvun lopulla Kauhajoella oli maatalousnäyttely, ja Kekkonen tapansa mukaan kunniavieraana. Minua kiinnosti presidenttiä enemmän Lauhanvuoren maastosta tehty pienoismalli. Mutta niin vain kävi, että Urkin ympärillä vellonut ihmismassa imaisi minutkin mukaansa, eroon perheestä ja ulos ovesta. En ehtinyt edes hätääntyä, kun äiti jo löysi minut. Mutta siitä saakka jouduin kuuntelemaan korvat punaisena, kun kaikille selitettiin, miten Aila oli lähtenyt seuraamaan Kekkosta luullen kaljupäätä isäksi. Meidän isä on ainakin kaljupäänsä verran Kekkosta lyhyempi, en mä millään olisi voinut sekoittaa. Voin mä silti rehennellä nähneeni Kekkosen, kas kun hän oli päätään pitempi muita, niin pikkutyttökin näki vilahduksen päälaesta. Mutta kyllä isot ihmiset ovat typerää sopulilaumaa, kun vievät mennessään pikkutyttöjä, eivätkä katso jalkoihinsa. Isäntää vaan sokeana seurataan.
5. Minulla on kutakuinkin Etelä-Amerikan muotoinen syntymämerkki oikean solisluun alapuolella. Kartassa on piste suurinpiirtein Natal-nimisen Brasilian kaupungin kohdalla.
6. En ole toistaiseksi kertaakaan maksanut itse kampaajalla käyntiä. (Ja sen kyllä huomaa, sanoisivat jotkut.)
7. Sen sijaan olen kyllä kerran laulanut Maamme-laulun ekan ja tokan värssyn Genesaret-järven laineilla.
8. Ja sitten vielä ekstra, joka mulle tuli mieleen heti toisena asiana, mutta se liittyy kyllä enempi isääni, joten ei haitanne, vaikka tänne omaan blogiini kirjoitan tämän muiston isästä tässä ja nyt: isä oli aikanaan Suomi-Salama -nimisen vakuutusyhtiön asiamies. Meillä oli ulkoseinässä ihan logokylttikin sitä osoittamassa. Toinen asiamies, herra Kuja-aro kävi meillä usein Angliallaan. Hänestä puhuttaessa sanottiin murtehella, että Kujaaroo, joten pitkään luulin, thänen nimensä kirjoitettiinkin noin. Paitsi että sekotin välillä: Kuraa, joo.
Ehkä tuon tyyppinen kirjainten sekoittaminenkin liittyy siihen vasenkätisyyteen. Kauan mulla oli hankaluuksia muistaa sitäkään, onko se puu pihlaja vai pihjala.Sitten vielä napin ja haasteen saattaminen eteenpäin: kopioi tuo nappi omaan blogiisi, kerro blogissasi itsestäsi seitsemän asiaa ja haasta sitten seitsemän muuta bloggaajaa. Minulla on toisessa blogissani seurantalista, josta valikoin joitakin keskenään hyvinkin erityyppisiä blogeja ja blogisteja.
Ensimmäiseksi haastan mieheni, joka bloggaa lähinnä teologista problematiikkaa otsikolla pimeydessä?,
toiseksi pikkuserkkuni Paavo Hautalan, jolla on vauhtia ja visioita.
Kaanonin kuvittelua on aina kiva lukea ;-),
samoin Ilopirtin. Molemmissa kuvat ja sanat yhdistyvät kauniisti.
Lähtölaskennan jälkeen - Count up on uusi mielenkiintoinen blogituttavuus, jota olen salassa seurannut.
Tuhva on pohdiskelija, Tonttumuori taas antaa mielihyvää satumaisella huovutusestetiikalla.
Tuohon napin kopioimiseen itse sain apua sukkasadon blogista.
