Ehtiikö?

En ollut koskaan kuullutkaan kelloköynnöksestä ennen kuin Millan lupasi sellaisen taimen minulle viime keväänä. Eikä se ollutkaan mikään pikkutaimi, kun sen haimme. Mieleen jäi Millanin kehotus ottaa se isompi kasvi, jos se vaikka paremmin ehtisi kukkia. En silloin kuitenkaan asiaa ruvennut tarkemmin miettimään ja tutkimaan. Kesän mittaan kelloköynnös kasvaaroihuutti räystääseen asti, joskus heinäkuulla rupesin sitten hakemaan netistä lisää tietoa. Ja kyllä vain, sille olisi pitänyt olla AURINKOINEN paikka. Olihan tällä, mutta vain aamupäivän ajan. Aikanaan sitten ilmestyi erikoisen näköinen "nelitahko", jossa ei pitkään aikaan näkynyt mitään muutoksia. Nyt tahkojen keskeltä on työntynyt jotain, jonka tulkitsen nupuksi. Yritin siitä iltapimeällä kuvaa, mutta kameran automatiikka tarkensi johonkin muualle kuin kukkaan. Nyt sitten jännään, ehtiikö kukka vielä ennen syyskylmiä kehittyä valmiiksi, saati muodostaa siementä. (Tarttiskohan olla toinenkin kukka, jotta pölyttyminen ja siementuotanto olisi mahdolista?)
Tänään olen samaistunut tuohon myöhäiseen kukkaan. Ei mitenkään syvällisen symbolisesti, jotta mä muka olisin joku kukoistamaan aukeneva nuppunen, jota halla uhkaa ennen aikojaan. Ihan vain silläviisiin, että oma tahtini on paljon verkkaisempi kuin ympäröivän todellisuuden. Ja tämä yhteiskunta, työelämä ei aio sovittaa tahtiaan minun mukaani.