Sopeutumisvaivoja

Näiden töihinpaluun ensipäivien jälkeen en ole osannut enkä jaksanut oikein mihinkään ryhtyä kotona. Marjoja olisi voinut poimia, toisinaan väki tarvitsisi ruokaakin, jota varten värkkiä pitäisi käydä ostamassa, keskeneräisiä pikkuhommia huomaan siellä täällä. Onneksi mies on jollain lailla huolehtinut ruuanhankinnasta ja -laitosta, muuten täällä oltaisiin vallan voileipälinjalla.
Varmaan työnkuvan muuttuminen teettää nyt hivenen ylimääräistä, ainakin alkuun. Tulihan minulle kolme uutta opetusryhmää, joissa on yhteensä 80 oppilasta (27/ 31/ 22). Pelkästään nimien oppiminen ottaa aikansa. Noo, onneksi on monta samannimistä, niin pääsee vähemmällä opettelulla: kolme Katria, kaksi Emmaa, Jennaa, Jonia, Veeraa, Saraa ja Joelia. Olo on kenties vähän kuin aineenopettajalla, ja se aine on uskonto, vaikka sitä on "vain" kuusi tuntia viikossa. Lisäksi äidinkieltä, ympäristötietoa ja matematiikkaa sekä yläkoululla tässä jaksossa muutamalle maahanmuuttajaoppilaalle suomea toisena kielenä, englantia, matematiikkaa ja historiaa.
En koulun alkaessa osannut arvata, mitä se toisi tullessaan. Mutta jonkinlaisen enneunen näin. Ainakin Ansku-kollega sen enneuneksi arveli, kun sen hänelle nolona kerroin: Oli olevinaan minun päivänavausvuoroni ja odottelin keskusradion mikrofonin takana, milloin voisin aloittaa. Juuri kun olin aloittamassa, ehtikin Anskun oppilasryhmä aloittaa oman päivänavausesityksensä, jonkin laulun roikastamisen. Mua pänni kovasti ja välitunnilla opettajainhuoneessa ääneen asiaa harmittelinkin, että kun piti olla tiedossa, että se olisi ollut mun vuoroni. Eikös rehtori-Jaska kysynyt, että "Tekisikö mieli sanoa v-sana?" Ja minähän sanoin!
Niin, Ansku meinasi, että uni enteili meidän alkavaa yhteistyötämme hänen luokkansa oppilaiden kanssa, ei suinkaan sitä, että alkaisin viljellä alatyyliä kollegoiden kuullen.

Ohopsista! Sain juuri puhelun mieheltäni, mutta kun siihen vastasin, jouduinkin kuuntelemaan hänen valmentajaohjeitaan jalkapallojunioreille. Yritin kysyä, puhutko sä mulle, mutten saanut vastausta. Taskusoitto siis. Mutta missä hän piti puhelintaan, kun ohjeet kuuluivat niin selvästi: "tätä te voitte harjoitella kotonakin..."