Vaunuralli

Eräs tuttavamme joutui muuttamaan, paikallisten kerrostalojen ylimpien kerrosten purkamisen vuoksi. Lupasin häntä muutossa auttaa ja autoinkin. Eräs ongelmista oli, mitä tehdä tarpeettomiksi käyneille vauvan vaunuille. Tanja-tuttavamme ei ollut saanut niitä kaupaksi. Myöhemmin kuulin erään sukulaistytön odottavan vauvaa ja soitin Tanjalle, että me voisimme ostaa ne hänen vaununsa siltä varalta jos Liisa ne huolisi. Mutta Tanja oli jo saanut päähänsä, että hän vie ne kierrätyskeskukseen, enkä saanut hänen päätään kääntymään, vaikka lupasin jotain niistä maksaa, toisin kuin kävisi kierrätyskeskuksessa. Myöhemmin vielä ollessamme matkalla Norjaan laitoin tekstiviestin, että miettisi asiaa.
No, palattuamme kuulimme, että vaunut odottavat meitä Tanjan uudella asunnolla. Oli käynyt niin, että niitä ei ollut huolittukaan kierrätyskeskukseen. (En välillä ymmärrä, millä perusteella sinne tavaraa otetaan vastaan, kun yhdellä lapsella olleet Emmaljungat eivät kelvanneet.)

Koko kesä meni niin, että mietittiin, milloin voitaisiin hakea ne vaunut. "Tällä viikolla mulle ei oikein sovi..." Liisa kuitenkin halusi nähdä vaunut tai niistä kuvia, joten rupesimme viikko sitten painostamaan, ja eipä aikaakaan kun mies juoksi vaunuja lykäten, otti kuvia ja lähetti näytille. Monista vaunuvaihtoehdoista Liisa päätyi valitsemaan uudemman malliset. Sitä ennen Tanja soitteli vähän väliä, joko vaunut on haettu ja mitä jos ne eivät kelpaakaan. Ei auttanut, vaikka miten tiukasti olisimme sanoneet, ettei hänen tarvitse sitä murehtia. Lopulta hän rauhoittui, kun kerroin, että on mulla niille jo toinenkin paikka tiedossa; vastaanottokeskuksessa on kuulemma monta raskaana olevaa äitiä.