Kännykkäherätys yhdeksältä. Yhdeksitoista kirkkoon perhemessuun. Vaikka olimme tavallista aikaisemmin liikkeellä, kirkko oli jo tupaten täynnä saavuttuamme. Ihan etummaiseen penkkiin meidät päästettiin, kun seurakunnan työntekijät tiivistivät rivejään. Kirkon 80-vuotissynttärijuhla keräsi silmäätekeviä ja meitä -tekemättömiäkin. Ilo oli kuulla piispa emeritus Olavin selkeä ja ytimekäs saarna. Messun jälkeen kuoromme jäi hetkeksi harjoittelemaan synttäärijuhlaa varten, mutta kun sen jälkeen menimme seurikselle lounaalle, ruokajono ylti edelleen pitkälle eteiseen. Alkoi näyttää selvältä, että juhlan alkamisen "noin"-aika venähtäisi reilusti. Samoin alkoi selvitä, että olisi turhaa kuvitella ehtivänsä juhlasta vielä toiseen kirkkoon kuuntelemaan Mozartin Requimia. No, minulla taitaa olla kyseinen sielunmessu jossain c-kasetilla, jos kipiästi tarttisi saada kuunnella. Juhlassammekin oli runsas musiikkianti, viulua ja erilaisia kuorokokoonpanoja. Tosin toinen meidän kuoron lauluistamme meni vireestä. Kyllä meitä hävetti ja harmitti, että sellaista sattuu juuri silloin, kun piispa ja kansanedustajakin olivat kuulemassa... Ilmeisesti meille oli tarpeen nöyrtyä. Hyvä kuitenkin, että juhla päättyi upeaan kuorojen ja seurakunnan yhteiseen virteen Maa on niin kaunis, niin siitä jäi hyvä maku kaikkien korviin (?)
Seurakuntasalilla tarjottiin vielä "talkookahvit" kaikille ohjelmavastuussa olleille, ja kun sieltä mieheni kanssa kotiuduimme vähän neljän jälkeen, ehdin hyvin vaihtaa kamppeet ja lämmittää ja hotaista lohisoppaa ennen kuin lähdin fillaroimaan sateeseen takaisin kirkolle iltatilaisuuteen. Kirkon vessassa sitten fylläsin käsipaperia reisien ja kalsareitteni väliin kuivikkeeksi, niin hyvin tarkeni. Mieskin käylähti kirkossa, juoksulenkillä.
Kotona mies sanoi, että "eihän meidän huomenna tarvitse mennä kirkkoon"...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti