tiistai 20. marraskuuta 2012

Kruppukraatarina

Olin ittelleni kiukus, kun en havaannu ottaa kuvia niistä nukenvaattehista, jokka sain valamihiksi ja jokka jo vein Hellille, jotta se toimittaa ne etehen päin, varastohon orottamahan lähetysmyyjääsiä. Mä sain siskooltani käsityökerhon leheren, johona oli kaavoja barbien ja kenin vaattehille, ja jonku skipperin, son vissihin sen parpin pikkusiskoo. Mä tein niillä kaavoolla parpiille kaks pitkää tanttua eli juhulamekkoja ja uimapuvun, ja entisillä kaavoollani hamehen ja puseron.
Mutta ny kerkisin ottaa kuvan Kenin tummasta puvusta, ennen kun sitä toimitan yhtää mihinkää. Vaikka oikiastansa moon jo tämän myyny, tiskin alta. Kunhan saan pukuhun viä vaalian kauluspairan valamihiksi, niin naapurin Liisa ostaa flikkansa flikan Kenille. Jos suinki kerkiääs ja viittiis, niin voi yrittää räämästää viä toisenki puvun, jotta olis myyjääsihinki tarilla.

 Ja värkki on tietysti kierrätyksestä. Täriltäni sain jo aikaa sellaasia näytetilikkuja, mistähän lie niitoli sille tullu, parikolomekytä senttiä leviöötä ja reilun pituusia, niin yhyrestä tilikusta tuli huluppiasti yks puku. No, piti mun käyrä ostamas tuota tummansinistä vinonauhaa, kun ittellä oli vain vääränfärisiä.  Piänet knapit pitääs viä ommella takkihin koristeheksi, ja tarranauhaa takkihin ja housun liitinkihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti