Kevyt matalakulturelli

Olemme kuuluneet mieheni kanssa paikalliseen elokuvakerhoon nyt vissiin reilun vuoden ajan - asuttuamme paikkakunnalla 23 vuotta... Kerholla on yksi elokuvanäytös kerran kuussa, mutta emme suinkaan ole käyneet joka kuukausi. Vaatii nimittäin vähän vaivannäköä  ottaa selvää, milloin näytökset ovat ja mikä elokuva vuorossa. Kirjaston ilmoitustaululla ja nykyisen elokuvateatterin (opiskelijakampuksen auditorion...) aulassa näytännöt on lueteltuna, mutta onneksi ne löytää netistäkin, kun muistaa haeskella.
Marraskuun elokuva oli The Artist, ja siitä elokuvakerhon vetäjä Jussi oli kirjoittanut lehteen oikein puffin, jossa hän totesi mm. että itse kunkin pitäisi nähdä kyseinen leffa miltei rangaistuksen uhalla. Olin siihen jo varannutkin lipun, koska OAJ:n kulttuurijaosto oli tarjonnut lippua vielä elokuvakerhon jäsenetua edullisemmin. Mieheni kanssa päästiin siis molemmin yhden hinnalla, 7€.
Eivät olleet paikkakuntalaiset lehtijutusta eivätkä edes rangaistusuhasta huolimatta löytäneet tietään kampukselle elokuviin, meitä oli paikalla kourallinen vakiokerholaisia. OAJ:n tarjouksenkin oli lisäkseni ottanut vastaan vain yksi henkilö. Ensi kuun elokuvasta en vielä tiedä, tohdinko mennä katsomaan: "Poikani Kevin".
Kirkkokuoromme antoi jo viime keväänä tehtäväkseni varata kuorolaisille liput tulevaan S.Isokosken joulukonserttiin. Muutamien keväisten ja syksyisten sähköpostiviestittelyjen jälkeen lipunmyyntiasiat alkoivat kirkastua: ne täytyy hakiessaan maksaa suoraan, ei voida myydä laskulle eikä voi tehdä varauksia puhelimitse. Niinpä delegoin lippujen noutamisen puheenjohtajallemme, jolla on kuoron tilinkäyttöoikeus. Samalla ilmoitin, ettei minulle tarvitse ostaa konserttilippua. Mies ei innostunut oopperatähden konsertista, niin ei minua huvita kyllä yksinkään mennä. Ollakseni aivan rehellinen, en kyllä itsekään niin piittaa oopperalaulajista, etenkään naispuolisista. Mistä johtuneekaan, että siinä asiassa suosin miessukupuolta.
No, emme kyllä ole mieheni kanssa menossa myöskään ensi maanantaina Samuli E:n kirkkokonserttiin, vaikkei se mitään korkeakulttuuria olekaan. Mies vain totesi, että hän on jo nähnyt Samuli E:n, Häjyissä... Niin ja sitä paitsi meillähän on maanantaina heprean tunti.