Mullon sellaanen isoo musta paksu pyhjetliina, joka rupiaa haisemahan heti ensimmääsen käytön jäläkehen, joskus jo ennen sitä, jos on ollu huono pyykinkuivatusilima.
Motin sen ja koitin teherä ittelleni siittä jalakarätin.Verin sen päälle nailoniista leikatun vyätäröosan jotta hantuuki pysyys vasemmas jalaasnani.
Ennen rättisulukeesia molin liottanu koipiani halooses veres, hieronu jalakapohojia ja kuivaallu ne siihen hantuukihin. Sitte löysin lääkeloorasta sellaasta tököttiä, jota voi levittää känsiihin. Oli jo aika kuivanusta, mutta sain jotaki rutistettua tuupista ja levitin molempiihin päkiööhini. Mutta vasen koipi mun piti viä tuollalailla norsun jalaaksi fyllätä, kun son niin kipiä, jottei taharo palijahalla jalaalla eikä sukallavoon saattaa astua. Jos huomenna muistaas käyrä apteekis kysymäs lisää verruksiinia ja jos koittaas tälläästä omahoitua ensialakuhun. Hyvä kumminki, jotta työpaikalla tupakengiis saattaa kulukia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Nykkuule sun pitää heti mennä näyttöhön sitä lääkärihin. Nuan kipiä ei jalaanpohoja saa olla!
VastaaPoistaMä täälä rukoolen, ku saan tämän käskyn lähäretettyä sullen, jotta saisit apua ja parantuus jalaat.
Joo, minen koskaa enää osta niitä paksuja pyyhkehiä. Noon kyllä aluuksi inehmoosia (paitti ettei niihi kuiva), mutta sitte ne rupiaa pesuunki jäläkehen röfäämähän, eikä sitä hajua saa kirvehelläkää katuamahan ;(
Siunattua päivää sullen!
Melekeen nolottaa sanua, jotta ne hantuukit oli meirän KD-piirillä myynnis tienestiä varte. On se tosiaan kumma, jottei paksu hantuuki ime vettä. Haisua sitäki enemmän.
VastaaPoista