Hihitystä kylppärissä

Ennen kuin lähden tästä ulos ja paljon ennen kuin jatkan matkapäiväkirjaa, haluan kirjata muistiin, mitä eilen tapahtui.
Aamulla mies oli kahden vaiheilla, lähteäkö Ouluun hankkimaan minulle pesukonetta, itselleen (ei vaan autoon) varaosia ja hakemaan keskimmäistä kotiin, vai tilatako osat paikalliseen liikkeeseen, etsiä pesukonetta lähikaupasta ja toimittaa poika linjuriin. Lähti jo autolla pihasta, kun tuli toisiin ajatuksiin ja perui Ouluun lähdön. Otti pyörän alleen ja palasi tuokion kuluttua. "Tulitko hakemaan unohtunutta kännykkääsi?" minä kysyin. "Pesukone tuodaan vartin päästä", hän ilmoitti. "Jaa, tarttee vissiin alkaa tyrjätä tilaa kylppäriin..." Mies irrotti vanhan koneen, siivosi sen alta paljastuneen kuonan ja häipyi sitten jälleen pyörän selässä jatkamaan kaupunkikierrostaan.
Ei aikaakaan, kun pihaan tuli pakettiautolla asentaja apupojan kanssa. Kantoivat vanhan pois tieltä ja sitten alkoi uuden asennus. Tunsin oloni vaivautuneeksi, kun talossa oli vieraita miehiä ja oma jossain paossa. Mutta sitten tunsin jo nolostusta ja häpeää, kun kylpyhuoneesta alkoi kuulua nuoremman miehen hihittelyä aina vähän päästä. Mielikuvitukseni alkoi laukata. Huvittiko poikaa epämäärinen roina tason päällä, tyhjät sampoopullot, pyykättävien taskuista tyhjätyt roinat, iso lasipurkillinen simpukankuoria ja kiviä, päällimmäisenä epämääräisiä paperitolloja (jemmaan vähän käytetyt servetit yms. hiusten ja muun siivoamiseen lattiakaivon ritilästä - tosin en ollut ritilää siivonnut ennen vieraiden tuloa...) Vai kenties pesemätön lasinen saunan ovi saippuaroiskeineen ja kädenjälkineen näytti hauskalta. Tai ehkä oli hauska löytää lavuaarin alta kaapista käytettyjä hammasharjoja, rikkinäinen muovinen kertakäyttöpöytäliinamytty ja lasipurkki täynnä kaarnanpaloja orkidearuukusta.

Minkä ihmeen takia minun täytyisi tuntea häpeää tai edes nolostumista sen takia, että olen jemmannut asioita "joita saattaa vielä tarvita"? Eipähän löytynyt tyhjiä kaljapulloja eikä pumpattavaa barbaraa...