Pitkästä aikaa muistan jotain näkemästäni unesta. Mutta luotan muistavani vielä senkin jälkeen, kun olen ensin jatkanut matkapäiväkirjaa.
Illalla yöpaikassa mies oli tutkaillut kannettavaltaan ruotsalaisten autohajottamoiden/ varaosaliikkeiden valikoimaa. Aamulla kyselin, joko reittivalinta on selvä, mihin suuntaan Sundsvallista jatketaan. Kun ei vastausta kuulunut, luotin että asia ratkeaa risteyksessä. Niin sitten - helpotuksekseni - käännyimme sille tutulle oikoreitille länteen ja lounaaseen halki Ruotsin. Ei tarvinnut jännätä. Paitsi että kohta piti ruveta kuitenkin hermoilemaan. Ången jälkeen kolina, jota mies oli kuunnellut kenties aamusta alkaen, paheni niin, että minäkin sen kuulin. Siinä vaiheessa takaraivossani alkoi tuntua se inhottava kipuaistimus, joka on minun psykosomaattinen pelkoreaktioni. Östavallin pikkukylässä kurvattiin autokorjaamon pihaan, mies alkoi kopeloida eturenkaan takaa ja sai sormiinsa irronneen jousenpätkän, noin 15 cm. Hän totesi, että sen katkennut pää oli ruosteessa, joten sen on täytynyt olla poikki jo kauan aikaa. Loppuosa jousesta tukeutui johonkin pystytappiin. Kävimme autokorjaamon puolella, ja nopeaa ruotsia puhuva mies tsekkasi ensin tietsikalta, mistä voisi tilata vieterin ja tuli sitten katsomaan autoa. Varaosa olisi tullut Östavalliin "i morgon bitti". Miehet pitivät vielä hetken neuvoa, ja mies päätti, ettemme jää odottelemaan varaosaa vaan ajelemme varovasti Norjaan saakka. Koska rikkonainen jousi oli pysynyt aloillaan ties kuinka kauan, hyvässä lykyssä se pysyisi siellä jopa paluumatkalle Suomeen, ellei Tönsbergin Biltemasta löydy sopivaa jousta. Kolina oli ainakin lakannut, kun mies poisti irtokappaleen.
Matkamme jatkui siis leppoisaa vauhtia ja usein taukoja pidellen. Älvros on vakiopysähdyspaikka, Ica ja vessa, kuinkas muuten. Kaksi viehättävää kirkkoa, joista toisen parkkipaikalla joimme eväskahvit puun katveessa. Mies kopeloi ja kurkisteli lokasuojan alle. Paikallaan oli jousi.
Svegissä piti tankata, koska sen jälkeen alkaa erämaataival, harvaa asutusta, soita ja metsää. Maksaminen oli hankalaa, kun Visa ei toiminutkaan ja kun piti maksaa kruunujen lisäksi euroilla. Kassaneiti ei huolinut 50 €:n seteliä vaan halusi mieluummin kakskymppisiä. Onneksi tulin menneeksi sisälle katsomaan, mikä miestä pidättelee ja onneksi minulla oli niitä kaivattuja pienempiä seteleitä.
Ennen Norjan rajan ylitystä pidimme vielä takamuksenvenytystauon, mutta emme ruvenneet trangialla tuuhastamaan tuulisella levähdyspaikalla. Norjassa E6:n tienrakennusprojekti jatkuu ja jatkuu. Mutta meillähän oli muutenkin tarkoitus ajella hitaasti ja varovasti. Oikeastaan hyvä niin, koska ruuhka-aika Oslossa oli ehtinyt jo mennä ohi siinä vaiheessa, kun sinne saakka ehdittiin. Tuoreessa muistissa oli vielä viimevuotinen pelottava kaaos.
Sitten oli jäljellä vielä lukuisat tunnelit ja tietulli. Tällä kertaa meillä ei ollut yhtään mynttejä, koska norjalaislompsa taisi jäädä sitikkaan, joka myytiin tammikuussa. Niinpä ajoimme autopassista. Ottivat kuvan, mutta tuskin tälläkään kertaa viitsivät lähettää laskua Suomeen. Vaikka Ruotsiin kuulemma lähettävät.
Tönsbergissä on monenmonta liikenneympyrää, en muistanutkaan. Tällä kertaa niitä ei voinut olla huomaamatta, kun navigaattori niistä mainitsi joka kerta pariin otteeseen. Tällä kertaa myös ajelimme turvallisin mielin Nötteröyhin ja perille, kasvihuoneet ja Shellin huoltamo maamerkkeinä. Navigaattoriin emme olleet kirjoittaneet oikeaa osoitetta, kun siihen olisi tarvittu se norjalainen viiva-ö.
Kun ajoimme pihaan, Dalia oli lasten ja kissanpoikasten kanssa portailla jo odottelemassa :D
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti