Pikkusydänoperaatio

Tänä keväänä suureksi pettymyksekseni havaitsin, ettei särkynyt sydän enää ilmaantunut perennapenkkiin. Arvelin, että lemmikki ja vuohenkello olivat sen tukahduttaneet aggressiivisella levittäytymisellään. Niinpä ryhdyin raivaustöihin, jotka näin jälkiviisaana minun olisi pitänyt tehdä jo viime syksynä. Hommaan kuului tietty myös kompostorin tyhjäys, että sain tuota kasvustoa kärrätä sinne. Herätteen ja kompostoituneen aineksen avulla kasvijäte palaa jo kovalla tohinalla, mittari kipusi kuuteenkymppiin.

Kirjoitin Facebookiin, että olen raivannut perennapenkkiä lapiolla ja kirveellä. Penkin vierestä kaadetun koivun juuret tunkivat vielä maahan, vaikkakin lahonneina. Lujassa ne silti olivat. Suurin juuri puuttuu vielä näistä kuvista, sillä siitä selvittyäni en enää jaksanut kameraa hakea. Naapurin isäntä tuli aidan taakse kauhistelemaan kirveen heilutustani, että "hurjan näköistä touhua". Olin polvillani kannon vieressä ja mäiskin juurta vuoroin vasemmalta ja oikealta. Vastasin vain, että "vähän jännitystä elämään, naapurinkin". Ei kuulemma aikonut kestää kauaa kattella. Parempi niin, sain työrauhan. On tuossa toistakin campanula-lajiketta, peurankohan kelloa. Molemmista kelloista siirsin jäännöksen syrjempään evakkoon. Ja onhan noita levinnyt muuallekin.

Tämän kolmannen raivauskuvan otin saadakseni ikuistettua kuvan keskellä näkyvän rohtoraunioyrtin, joka tänä kesänä innostui kasvamaan miltei vieressään olevan omenapuun korkuiseksi. Pahvilaatikossa on auton vanhoja ilmansuodattimia - viimeisestä kuvasta selviää, miksi.

Strömsössä mainittiin rikkakasvien kurissapidosta syömällä niitä. Ajattelin kokeilla samaa vuohenkelloon - kun olin ensin varmistanut, ettei se ole myrkyllinen. Ja kas, sain selville, että ennen sen nuoria lehtiä on käytetty salaattina ja että muhkeita juuria myös on syöty. Ensin kuorin juuria kuorimaveitsellä, mikä tuntui nololta ohuiden juurien typistämiseltä. Mutta sitten huomasin, että kuori irtoaa juuren päältä helposti repimällä. Vertailun vuoksi Hosuli-mukini vieressä.

Pikkusydämiä ja sormustinkukkaa, keskelle jätänkin tyhjää tilaa yksivuotisia kukkia tai vaikka porkkanankylvöä varten - kunhan nyt odottelen, nouseeko sieltä edelleen vuohenkelloa pois nypittäväksi. Tarkasti tarkastellen kuvan suurennusta saattaa havaita häivähdyksiä "eristeaineistani", aukirevityistä vanhoista auton ilmansuodattimista ja matonkuteiksi kelpaamattomista vaatteista. Vuorasin kaivannon niillä ja sitten täytin puutarhamullalla. Viisi säkkiä ei riittänyt, niin haettiin Tokmannilta vielä toiset viisi. Viimeisestä pussista jäi rippeet käytettäväksi tuohippuolin. Levitin vielä kosteudenhaihtumisen estämiseksi oksasilppua kukkien ympärille. Meillä kun ei kerry tuota ruohonleikkuujätettä niin paljoa, että sillä mitään kattaisi.