sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

Telkkaripainajainen

Välillä ihan hirvittää, kun valve-elämässä tulee vastaan asioita, joista on saanut ennakkovaroitusta unessa. Onkohan se ihan normaalia ja yleistä? Vähän niinkuin de ja vu -ilmiö?
Päättyneellä viikolla unessani olin kaupassa ihan oudon pikkulapsen kanssa. Teimme ruokaostoksia yhdessä, noin nelivuotias tyttö vaikutti mukavalta ja seuralliselta. Välillä hän lähti omille teilleen, vipeltämään pitkin kauppaa. Kassalla sitten minua odotti ikävä yllätys; sain käsiini kuitin, jonka loppusumma oli yli 5000€. Kuittiin sisältyi iso taulu-TV, vaikken sellaista ollut ostanut enkä edes nähnyt. Minun annettiin ymmärtää, että tuo pikkutyttö oli tehnyt jotain, minkä takia minun olisi pitänyt maksaa televisio. Yritin selittää, että tyttö ei edes ole minun lapseni ja tuskin hän on televisiota rikki saanut, vaikka olisi sen vierestä juossutkin. Kun mikään selittely ei auttanut, totesin että onneksi tämä on vain unta, eikä mun oikeasti tarvitse maksaa summaa, joka olisi ylittänyt roimasti bruttopalkan lomarahoineen.
Muistin unen aamulla hyvin. Ja uudestaan päivällä, kun miehen veli soitti ja kertoi, että toiselta veljeltä pitäisi käydä hakemassa taulu-TV pois, hän kun oli ostanut itselleen vielä isomman.
"Tätä mun uneni tiesi". Tottakai pistin ensin hanttiin, mutta toisaalta oli täysin loogista käydä noutamassa uusi ruutu. Olemmehan ottaneet talteen kaikenlaista muutakin pitkin matkaa ja pitkin vuotta. Kohta haen meille jopa vauvanvaunut, jotka eivät kelvanneet kierrätyskeskukseen... Luotan edelleen vakaasti vanhaan viisauteen: "Aika tavaran kaupittee."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti