Kohotusta

Risusydän, mätäskuori kätkee... kohopenkin perustuksen. Tuohon vielä raijataan päälle koko lehtikasa pihan perältä kastematoineen päivineen, ja jos sitä ei ole tarpeeksi, täytynee odottaa syksymmälle, että varisee lisää lehtiä. Ja niiden päälle kaikki, mitä tänä kesänä olen kompostorista tyhjännyt.

Oli muuten hikistä hommaa, kun piti saada tänään ruohomättäät pois nurmelta, ennen kuin huomenna lähdetään reissuun. Eilen mies raivasi pohjan auki, tänään vielä kärräsin muutaman kottikärryllisen pois, että sain kroopin n. 25 cm syväksi. Ja sitten aloin kärrätä risuja pihan perältä. Mies leikkasi ronskisti orapihlajaa, jonka viheliäiset piikkioksat ovat jo niin ikään piilossa nurin päin olevien ruohotupppaiden alla. Hoituihan se helteelläkin, kun piti taukoja tarpeeksi. Kiikuttipa mies minulle kupillisen limsaakin, kun huohotin kuopan reunalla. Ennen sisälle vilvoittelemaan menoa pesin hikeä ja enimpiä hiekkoja iholta sadevesisaavissa seisten. Napolla vettä niskaan. 32,1 celsius-astetta näyttäisi nyt olevan.