Alitajutyötä

Erästä opettajatuttavaamme oli haastateltu johonkin lehteen kesäloman kynnyksellä. Haastattelussaan hän mainitsi mm. näkevänsä koulupainajaisia juhannukseen saakka. Niinpä  minäkin aloin seurata uneksuntaani sillä silmällä. Juhannus lähestyi ja aina välillä öisin olin kouluhommissa. Juhannus tuli ja edelleen yötyöt jatkuivat. Juhannus meni ja edellisyönä harmittelin, miten nyt työmatkan kuljen Hannan kanssa, kun mies oli laittanut automme seisontaan. Viime yön painajainen suuntautui jo selvemmin ensi syksyyn: olin pitänyt jo viikon koulua, kun hoksasin, etten ole vielä  aloittanut aapista ekaluokkalaisteni kanssa. En myöskään ollut etsinyt heille yllin kirjoja, kyniä, enkä mitään muutakaan koulutarviketta, joita sitten asian hoksattuani koetin alkaa etsiä. Mitään ei tahtonut oikein löytyä lyhyen välitunnin aikana, kun kirjalaatikot oli keväällä viety luokkiin vähän miten sattuu. Hohhoijaa. Auttaisiko alitajuntaa, jos päättäisin vakaasti ja sopisin kännykkäni kanssa, että menen koululle tavaroita järkkäämään elokuun alussa, vaikka viides päivä?