Norjan reissu 2013 matkapäiväkirja 2/ ehkä 4

Elokuvatrilogian Taru Sormusten Herrasta ensimmäisessä osassa minua huvittaa aina mm. yhden hobitin kysymys (en nyt muista oliko Peregrin Tuk vai Meriadoc Rankkibuk) matkan alkuvaiheessa: "What about the second breakfast?" Norjassa isäntäperheemme luona olo oli kuin hobitilla: heräsimme mieheni kanssa yleensä Suomen aikaan eli vähintään tuntia ennen ystäviämme. Ja koska aamuisin meillä molemmilla on aina heti kova nälkä - ja eritoten kahvihinku - niin keittelimme kahvit ja söimme sen kanssa voikkuleivän. Ja kun tuntia myöhemmin ystävämme Dalia kattoi pöytään leivän lisäksi paistettuja munia, nakkeja tai pekonia, mätitahnaa, juustoja, maksapasteijaa, katkarapumajoneesia (ruotsalainen tuote Ishavens röra, jota ostimme paluumatkalla tuliaisiksi), makrillia ja milloin mitäkin, sekä kurkkua, tomaatteja, paprikaa ja mehua, niin kakkosaamiainen tuntui oikein tervetulleelta, joten istuimme yhdessä ystäviemme kanssa pöytään.
Isäntäväkemme oli ajatellut viihtymistämme jälleen joka tavalla, esimerkiksi siten, että miehelleni järjestyi mielekästä puuhastelua. Niin ruohonleikkuri kuin auton lyhty ja vessan pytty olivat saaneet odottaa miestäni katsomaan, missä vika ja miten korjata.
Lauantaina aamiaisen jälkeen puuhat alkoivat ruohonleikkurin kanssa. Ongelma ratkesi lopulta, kun vuokraisännän leikkurista lainattiin sytytystulppa. Ja samantien alkoi iloinen ja touhukas pärinä ikkunan takaa (diabeetikkomieheni tarvitsee säännöllistä liikuntaa). Pitkäksi ehtinyt ruoho sai kyytiä, ja minun kunniatehtäväkseni lankesi sen haravointi. Muutaman minuutin vedeltyäni muistelin ihmeissäni lapsuusaikoja, jolloin meidän piti jaksaa haravoida tuntikaupalla heinäpellolla. Kuinka kummassa silloin jaksettiin?
Lauantai-iltaa lähdimme viettämään puolen tunnin ajomatkan päässä asuvien sukulaisten ja tuttavien luokse, jotka olivat tulleet töihin Norjaan. Sain jälleen ihmetellä kaakkoiseurooppalaista vieraanvaraisuutta, kun neljä miestä kilvan kattoi pöytään kaikkea, mitä yhteiskeitiöstään löytyi. Jutustelu sujui englannin kielellä. Keskustelimme mm. kalastamisesta ja Ernesto Guevarasta, mihin inspiroi mieheni Revoluzone- t-paita, jonka kuva muistuttaa erehdyttävästi Che Guevaraa, mutta orjantappura otsalla antaa viitteen, kenen vallankumouksesta oikeasti on kysymys. Viihdyimme pitkään leppoisassa tunnelmassa. Kun menomatkalla ystävämme poikkesivat ostamaan miehille tuliaisia, mekin ostelimme jo kotiin tuomisiksi kasan Vestlands lefsa-pakkauksia. Mennen tullen ajomatkan aikana maisemien lisäksi ihastelimme kasvillisuutta. Ihmettelin syvänlilaa kukkivaa puuta, jota en ollut uskoa syreeniksi. Se se kuitenkin oli.

Meinasin kirjoittaa samalla viime sunnuntaista, mutta tulkoon seuraavaan osaan. Kuvitella, että siitä on jo viikko! Paluumatkamme kesti tavallista pidempään, mutta siitä myöhemmin, kaikki aikanaan.

Naputtelen tätä samalla, kun kuuntelen netistä kotikirkon konfirmaatiomessua. Emme lähteneet aamukirkkoon, kun kahdessa kirkossamme on konfirmaatio, ja kolmannessa on messu vasta illalla. Jos MINÄ olisin saanut olla järjestämässä, niin olisin kyllä tarjonnut yhteen kirkkoon aamun tavisjumista. Mutta eiköhän tämä ole kesälomajärjestelyistä johtuvaa osaltaan. Vaikka voisi kai noita konfirmaatioita levittää eri sunnuntaille, onhan tässä monta pyhää kesän mittaan. Ja toki konfirmaatiomessuun on tervetullutta tavallinenkin kirkkorahvas, mutta itse en mielelläni silloin tuppaudu sekaan. Pitäisi olla niin laitettunakin, ettei erottuisi juhlaväestä. Eikä pynttäytyminen ja pyörällä liikkuminen sovi välttämättä kauhean hyvin yhteen. Seliseli.