tiistai 18. kesäkuuta 2013

Norjan reissu 2013 matkapäiväkirja osa 3/3 tai maks 4

Nyt on jo tiistai, ja huomenna pitäisi lähteä taas reissun päälle, enkä edellistäkään ole vielä loppuunsa setvinyt. No, huominen sukulointimatka on kuitenkin vain päivän reissu, kun käymme onnittelemassa ja juhlistamassa kummiflikkaa Sibbe-kandiuden johdosta.
Palatakseni vielä Norjaan ja siellä viipymisemme viimeisiin päiviin su, ma, ti (niin siis kyllä tarkoitus on palata Norjaan jälleen ensi suvena jos Herra suo, mutta sitä ennen on toiveissa saada sieltä vieraita ensi kevättalvena). Pyhäpäivänä menimme koko väellä kirkkoon, nimittäin lähistöllä sijaitseva Pingst-kyrkan on nykyisin ystäviemme kotiseurakunta. Me lähdimme mieheni kanssa reippaasti kävelemällä ja bongasimme kuplavolkkareiden ja  kukkien lisäksi mm. hevosenlantaläjiä miltei säännöllisin välimatkoin pyörätiellä. Lähistöllä sijaitsee ratsutila. Suunnittelimme, että jos ojasta sattuu löytymään muovipussi, niin paluumatkalla keräämme läjät pois. Ja löytyyhän niitä, muovipusseja myös norjalaisista ojista. "Kirkonmenoista" en ymmärtänyt paljoakaan, mutta selasin norjankielistä Raamattua, josta ymmärsin sentään niitä kohtia, jotka suurin piirtein muistin suomeksi. Lauluista yksi oli tuttu, Jude Del Hierron More love, more power, ja loppulaulu oli jokin vanha hengellinen laulu, jonka säveleen oli helppo päästä mukaan. Laulujen sanat (ja myös Raamatun kohdat) heijastettiin valkokankaalle. Onkohan "heijastaa" enää lainkaan oikea termi, näiden nykyaikaisten videotykkien sun muiden vehkeiden kanssa? Emme jääneet kirkkokahveille, koska emme olleet hoksanneet ottaa kahvimukejamme mukaan. (Tänään otamme ne följyyn, kun käymme tapulikahveilla.)
Paluumatkalla otimme ojasta sen muovikassin, jonka mennessä olimme nähneet. Myöhemmin löytyi vielä isompikin pussi, käyttämätön roskasäkki, jonka ehkä tuuli oli kuljettanut jonkun roska-astialta. Mieheni ihmetteli siinä kakkoja kadusta kaapiessaan, että on se kummallista, että koiran omistajien täytyy kerätä lemmikkiensä jätökset, mutta hevosmiesten ei mukamas tarvi. Arvelin mahdolliseksi selitykseksi, että hevosen kikkaroille löytyy muitakin ottajia ja ettei se ole niin haisevaa eikä tarttuvaa. Mutta voipi olla, että oikeasti myös hevosmiehiltä edellytetään jälkien siivoamista jossain järjestyssäännöissä?
Perillä tyhjäsimme hevosenkikkarat  samaan puutarhakompostiin, johon haravoin myös ruohonleikkuujätteen. Tein jotain muitakin pieniä puutarhahommia.
Maanantaina mieheni yritti lepuuttaa kipeää selkäänsä sillä välin kun me teimme pitkän kävelysightseeingin Dalian kanssa. Otin kännykkäkuvia mm. maisemasta,  hevosesta varsansa kanssa  ja vanhoista autoista. Tässä viimeksi mainittu. En tuntenut merkkejä, mutta viehkoilta näyttivät.


Mies oli poissaollessamme onnistunut varaamaan meille edulliset laivaliput seuraavalle illalle. Viimeistä yhteistä iltaamme vietimme syöden (kuinkas muuten) ja katsellen netistä hulluja videopätkiä mm. liikennesöhläyksistä. Ennen nukkumaanmenoaan pojat kävivät jo meidät valmiiksi hyvästelemässä siltä varalta, ettemme enää aamulla heitä näkisi, jos olisivat nukkumassa meidän lähtiessämme.
Aamulla pakattuamme, tehtyämme evästä ja syötyämme tukevasti hyvästelimme vielä rakkaat Dalian ja Emilin ja lähdimme navigaattorin avulla kohti Hortenin lauttaa. Vuonon toiselta rannalta Mossista jatkoimme kuitenkin Dalian neuvojen mukaan, emmekä piitanneet paikantimen pöljäilyistä. Sitä kun ei vieläkään ole osattu päivittää. Ruotsin puolella kahvitauko ja ennen Södertäljeä poikkeama reitiltä kauppaa etsien. Pistäydyimme Strängnäs-nimisessä kaupungissa summan mutikassa. Löysimme Mälarenin rannasta hyvän parkkipaikan sekä siistit yleisövessat. Käveltyämme muutamia kortteleita ristiin rastiin yhytimme ICA:n josta löysimme puolukkaleipää ja sitä maistuvaa Ishavens röraa. Tosin kotona vasta tuli katsottua rasvapitoisuus, yli 40%...  Ostimme kaksi pakettia, jotta olisi edes jotain viemistä seuraavan päivän nyyttäreille. Mutta jospa kirjoittelen niistä nyyttäreistä ja Suuresta Merimatkastamme tuohippuolin, vaikka seuraavan reissun jälkeen.
Tässä kuitenkin vielä kuva viehättävästä Strängnäsistä.



2 kommenttia:

  1. Olette tehneet pitkän matkan ja touhunneet monelaista, matkanne aikana. Nyt saatte levätä ja viettää keskikesän juhlaa suloisessa Suomessamme. Hyvää juhannusta koko perheelle!

    VastaaPoista