Ensin kuitenkin vielä yksi kukkakuva (eikun kaksi). Viimeisenä iltanamme Norjassa kävimme kävelemässä paikallisella hautausmaalla, muistomerkillä ja lähikaupassa. Olisin kiinnostunut kuulemaan, jos joku tietäisi nimen tällaiselle keltakukkaiselle puulle.
Mainitun muistomerkin kupeessa oli jälleen yksi upea rhododendron.
Miestä hermostutti ajatus Tukholmassa ajamisesta, ensi kertaa eläissään. Toki hän oli löytänyt netistä laivayhtiön antamat ajo-ohjeet, joita noudattamalla pääsimmekin pahemmitta vaivoitta terminaaliin ja lopulta lautalle ja hyttiimme, halvimpaan mahdolliseen, ankkurikannelle. Suotta pelkäsimme myös juopuneiden metelöintiä, jonka takia edellinen laivayöpymisemme oli unetonta tuskaa. Hyttiimme ei kantautunut käytävältä äännähdystäkään. Sen sijaan moottorin tasainen jytinä kuului unen läpi. Aamulla pistäydyimme vielä uudelleen taxfree-karkkia ostamassa, veimme matkkatavarat autoon heti kun autokannelle pääsi ja sitten käväisimme katsomassa yläkannella Turun saaristoa ennen kuin palasimme autokannelle ja valmiiksi rattiin.
Kesti aikansa ennen kuin pääsimme ajamaan laiturilta liikenteen sekaan, ja toinen tovi kesti ennen kuin paikallinen autovaraosaliike avautui ja pääsimme osttamaan peräkoukun. Sitä odotellessamme trangia keitti meille aamukahvit eräällä parkkipaikalla.
Mutta Kangasalle opiskelijatapaamiseen ehdimme kuitenkin ensimmäisinä, vaikka pieni harha-ajelukin otti aikansa. Päivi, Juha ja kultainen noutaja Selma 11v. tulivat aurinkoisina ja hymyilevinä ottamaan meitä vastaan. Tuossa tuokiossa ovi alkoi käydä tihenevään tahtiin. Samalla kun paikalle kertyi lisää vanhoja tuttuja Raumalla opiskelun ajoilta, pöytään kertyi erilaista suuhunpantavaa. Kyseessä ei kuitenkaan ollut kurssitapaaminen, meitä kun oli koossa ainakin neljältä eri vuosikurssilta. Sen sijaan meitä kaikkia yhdisti opiskeluaikainen hengellinen koti, Ekklesia, pieni opiskelijaseurakunta, joka kokoontui viikottain Sempun kuppilassa.
Kesäpäivä Kangasalla sujui iloisessa ja lämpimässä tunnelmassa syönnin lomassa kertoillen ja kuullen itse kunkin kuulumisia.Yllätysnumeronkin oli isäntäpari iloksemme järjestänyt kutsumalla visiitille myös naapurinsa. Nimittäin Simojoen pariskunnan. Patiolla Pekka soitti kitaraa ja Juha-isäntä kontrabassoa, ja me kaikin lauloimme muutaman yhteislaulun, joista pari Pekan säveltämää, kuinkas muuten.
Illlan tullen lähdimme tyytyväisinä ja hyvillä mielin ajelemaan seuraavaan välietappiimme. Poikkesimme iltakahvilla Niinisalon sotkussa ja jatkoimme sukuloimaan. Tätini jälkeen ehdimme tavata vielä siskoni ja miehensä ennen kuin asetuimme yöpaikkaamme.
Torstaiaamuna kävelimme hautausmaalle ja teimme kierroksen isovanhempieni ja muiden sukulaisten haudoilla. Palatessa poikkesin kimppukivassa ostamaan kaksi kerrattua amppelipetuniaa eurolla. Sitten menimme toisen siskoni luo aamupuurolle. Ehdimme tavata vielä veljeni ja kälyni sekä isäni ja äitini ennen kuin paluumatkamme viimeinen osuus alkoi. Mainittakoon, että käydessämme äitiä katsomassa palvelukodissa pidimme seuraa myös muutamalle muullekin vanhukselle. Mieheni innosti pappoja jopa pallotteluun. Rantapallot ovat sopivan kokoisia, keveitä ja hidasliikkeisiä pelivälineitä kaikenikäisille.
Reilun viikon reissussa olon jälkeen oli mukava päästä kotipihaan valoisan aikaan, kun saattoi heti tehdä tarkastuskierroksen puutarhassa.
Päätän raporttini tähän ja toivotan hyvää Johannes Kastajan päivää - kuin myös Suomen lipun.
Se on muuten kultasade tuo keltaisena kukkiva puu, tulin tietämään tuohippuoliin.
VastaaPoista