keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Digitalis

Vihdoin pitempiaikainen haaveeni on toteutunut! Sormustinkukkaan ihastuin Hautalan Mikon ja Kaijan pihassa Kurikan kesäseurojen jälkeen. Se oli siis kesällä 2007. Siitä asti olen sitä himoinnut itsellenikin. Ostin siemeniä, kun niitä oli kahdeksasluokkalaisilla myynnissä edelliskeväänä. Tänä kesänä sain sitten myös Liisa-ystävältä uusia alkuja, jotka laitoin siihen kunnostamaani perennapenkkiin. Tämä ensimmäinen kukkiva ronttoni ei ole ollenkaan niin iso ja upea kuin Hautalan pihassa, mutta kaunis silti. Katsoa saa, mutta ei koskea.

Ja vielä uudemman kerran maariankellot, sekä kolmaskin suosikkini harjaneilikka, jota jo äidilläni oli pitkät penkit ja joka on aivan upea tuliainen maljakkoon, sekä tuoksun että värien ja ryhdikkyyden puolesta.




2 kommenttia:

  1. Oi, noita Maariankelloja. Ovat kuin posliinia :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos Sinulle ensimmäisistä siemenistä, jotka kukkaan ehdittyään valtasivat oman tilan sydämeni puutarhassa.

    VastaaPoista