torstai 31. maaliskuuta 2011

Lauteilta

Meillä on kolme poikaa ja yksi tytär. Vaikka olisin huolinut tyttäriä lisääkin, niin välillä olen ajatellut huojentuneena, että pojista ei tarvitse kantaa sellaista huolta kuin tyttäristä, silloin kun nuoret ovat liikkeellä, maailmalla. Eilen illalla tajusin äkkiä, kuinka väärässä olenkaan ollut. Ei pojat ole yhtään enempää turvassa seksuaaliselta ahdistelulta kuin tytötkään. Eivät ole koskaan olleet, ja nykyään entistä vähemmän, luulemma. Mieheni jutustelu saunassa avasi silmäni. Hän kertoi kommentoineensa rokkipapin kirjoitusta Facebookissa. Kun Tarvo oli paljastanut karmaisevia muistojaan, niin miehenikin oli uskaltautunut kertomaan syistä, jotka osaltaan ovat aiheuttaneet hänelle sen kirotun h-fobiaan. Armeija-aikana joku tupakaveri oli houkutellut nuoren miehen baariin, josta tälle oli tullut kuitenkin äkkilähtö siinä vaiheessa, kun viereen istunut mies oli alkanut sivellä hänen reittään. Mikä kauheinta, miesporukka oli lähtenyt seuraamaan pakoonlähtenyttä. Mieheni on kiitollinen hyvästä kunnosta, kun aina voi juosta h.o.m.o.ja pakoon. Siinä vaiheessa hän toi julki huolensa omien poikiemme suhteen, ja minäkin ymmärsin salamana, miksi mies vaikutti masentuneelta palattuaan viemästä nuorimmaistamme vieraaseen kaupunkiin asumaan kahdeksi kuukaudeksi.

2 kommenttia:

  1. Ihania kierrätyshelmiä olit tehnyt!! Kyllä se huoli on lapsista, kun ne maailmalle lähtevät. Voi kun voisi aina pakottaa niitä pysymään koulun/työn ja kodin välillä vaan. Aina löytyy ihmisiä, jotka tekevät pahaa viattomille. Tämä elämä on aika raadollista.

    VastaaPoista
  2. Niinpä. Onneksi omat lapset ovat kuitenkin praemmin varustautuneet ainakin tiedollisesti kuin mitä itse oli tuossa iässä.

    VastaaPoista