Kun hajin eileen päiväpostia loorasta, niin siä seas oli sellaanen paperi, johona tyrkytettihin kaikemmoosia hoitoja äireen kintuulle tai pärställe. Kun pääsin tupahan, niin mä äkkiä lymytin sen ilimootuksen syvälle paperinkeräysmosselohon, en kattahtanu eres, mitä olis mikäki kustantanu. Mulle ei trenkää kenenkää tuollaasia hommata. Ei sillä, etteikö solsi tähärellistä, mutta ei mun luonnollani viittitä vaivootella johonki hoitolahan. Minen joukaa antaasi kenenkää käpäällä mun varpahiani. Niitähän rupiaas syyttähän. Enkä mä tykkääsi siittäkää, jos joku mun naamaani hoitaasnansa rupiaas moukeeraamahan, kuinka huonolla hoirolla moon sitä pitäny, ei yö- eikä päivävoitehia saati mitää lotionehia.
Niin jotta sellaasesta lahajasta mulle tulis pelekkää riaa. Onneksi meillä ei pruukata tuollaasehen hosalehtaa.
Mun ikimuistoosin äireenpäivälahja on ollu kuokka. Soli sellaanen kapia terä, joka oli löytyny täältä markiilta erellisen omistajan jäliiltä, ja johon miäs teki uuren ja tykyn varren. Son kovettu vehejes.
Nym moon koittanu kattella käsityöleheristä äitienpäiväkorttihin sopevaa mallia, rupiamma mukulaan kans värkkäämähän heti maanantaina.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kuules ny! Älä hyvä ihiminen mee estelöhön, jos ne haluaa sullen naamahoitopiljetin antaa.
VastaaPoistaMullen ei oo ikänä sellaasta ostettu, moon saanu verhoja (flikka tiätää, jotta äiree tykkää vaihrella kostyymiä mennen, tullen ja palaaten), mutta minoon itte itteleni pistouvannu naamamunkloon kaks kertaa elämäsnäni. Nymmullon suunnitelmis käyrä kolomannen kerran, ku ihan täs meirän kylätiän varrella on kauneurenhoitolaitos.
Siälä hoiros sut tällätähän trasun alle makoolohon ja taustalla soii komia lassinen musiikki.
Sinä saat vaan olla ja ajatella suloosia ajatuksia.Rukoolla koko suvun läpitte ja vaikka ottaa pikkuuset tirsakki.
Hoiron aikana ne kuarii ja nyppii ihomarot, sun muut mötiääset, pois klyyvarin päältä ja hiaroo kaikkia hyvänhajuusia rasvoja koko naamarustingille.
Soon mukavaa ja jäläkehenpäin on iho niin pehemoonen ja siliä. Aivanku silimäkki kattoos vähä suuremmista rei´istä.
Jalakoja minen oo hoirattanu, mutta ei sitä koskaa tiärä, vaikka niirenki kans joskus hoitohon menisin.
Eihän niis hoitoloos aiva lauree tartte kulukia. Lötkööntyyhän siinä nahka, mutta yhyrenkerran ny kumminki. :D
Sitte tekööki miäli mennä uurestansa.
Oommä kerran käyny, oikeen tyyrihisti kosmetologilla. Olihan se sopevaa, musta tuntuu, jotta soli enkeli se Outi, joka mun naamani lanttalauree hoiti. Pani viä färiä ripsihinki.
VastaaPoistaMutta niinkus sanoot, yhyrenkerran kumminki. Kyllä se mulle piisas. Ainakaa en taharo, jotta mullolis sellaanen lahajakortti, joka pitääs käyttää tietys aijas, vaikka vuoren sisällä. Siitähän se ressin lykkääs, jotta mihinä välis kerkiääs, jottei menis omasta erestänsä tyyris lahaja. Solis ria.
Son kuule aika mukavaa, ku varpahat ja kantapäät hjoiretahan! Ei trenkää aamuusin koettaa taivutella ittiään varpahien (lue kynsien) laikkaamisihin. Toki rasvata osaan ittekin kantapäitäni, joka aamu. Toki sä oot palio hoikempi leikkaamahan omat kyntes mutta kuitenkin, ei se oo kuule paha juttu, jalakahoito! Naamahoirosta minen liioon tykkää...se on jotenki...niin pysymätööntä, heh.
VastaaPoistaMinen oo pruukannu varpahankynsiäni lakata, kun en eres sormien kynsiä mukamas joura hoitamahan. Varpahan kynnet leikkaan lauantaisin saunan jäläkehen, jos ei kukaa oo lymyttäny kynsisaksia.
VastaaPoistaKai solis jalakahoito mukavaa, ainaki Kovasikajuttu-elokuvas Kari kikatti koko aijan, kun sen varpahia käpäältihin. Mutta minkähän tähäre se ei ensi olis tärkiää sinne jalakahoitohon lähteny...?
Niij jotta emmä perästäkää lähtis hoitoloohin. Väättyri on väättyri.