Potut pottuina

Taas minun täytyy vähän kehaista miestäni. Hänen palvelualttiuttaan ja ennen muuta rohkeuttaan. Nimittäin, aloittaakseni vähän kauempaa, aion kerholaisteni kanssa huomenna ja torstaina kokeilla perunapainantaa. Laitoin viime viikolla kerholaisten koteihin viestin, että jos kellä sattuu olemaan pottuja kotona ja jos kerholainen sattuu vielä muistamaan ottaa yhden perunan mukaansa, niin hyvä. Viestissäni lupasin tuoda itse kuitenkin varalta perunoita.
Kun sitten eilen mainitsin asiasta miehelleni, että tarvitsisin askarteluun perunoita ja kun samassa hoksasin, että noinkohan kaupasta antaisivat ilmaiseksi nahistuneita poispantuja pottuja, jos selittää, että ne tulee askarteluun, niin mieshän oli valmis kuin partiolainen. Hän lupasi käydä puolestani kaupassa kerjuureissulla. Ja niin hän kävikin. Ensimmäisessä kaupassa tuli ns. vesiperä, olivat ehtineet kuulemma jo paalata perunat. (Mitähän sekin sitten meinaa? Ei kai kompostivärkkiä kannata paalata? Vai joutuuko ko. kaupan biojätekin sekajätteeseen??) Mutta toisesta kaupasta perunoita annettiin iso pussillinen. Itse en olisi varmastikaan kehdannut mennä kyselemään, saati kuskaamaan pottupussia kassan ohi...