Tiistaina töistä palattuani rupesin yrittämään gluteenittomien kakkujen leikkaamista - ja näin samalla niiden sisälle... En nyt viitsi tarkemmin setviä tekemiäni virheitä, syytän vain tuota reseptikirjaani.
Maistelimme sekä lievästi pinnalta palanutta hedelmäkakkua (jossa kuivahedelmäpalat, rusinat ja pähkinät olivat uponneet vuoan pohjalle) että "omenaista hunajakakkua", joka oli kirjaimellisesti kuivakakku. Kyllähän niitä söi, joo, mutta en olisi kehdannut viedä ihmisille. Tosin hetken aprikoin sitäkin, että jos kerran veisi tyrkylle nuon onnettomia känttyjä, niin eipä taidettaisi enää pyytää toiste leipomaan.
Eilen sitten funtsailin, kumpana päivänä ehtisin leipoa jotain takuuvarmaa leivonnaista, keskiviikkonako ennen kuoroharjoituksiin lähtöä vai torstaina käsityöillan jälkeen. Ennen töihin lähtöä tänään sanoin miehelle, että hakisi vielä lisää leipomavärkkejä, minkä hän lupasikin heti tehdä. Töistä palattuani päätin ryhtyä hommiin, koska huomenissa olisi varmasti muitakin kiireitä, reissuun pakkaamista.
Unelmatorttu on se takuuvarma gluteeniton herkku, samalla uuninlämmöllä tuli läjä marenkeja tortusta ylijääneistä valkuaisista.
Ehdin kuin ehdinkin kuoroharjoituksiin, vaikka tipalla se oli. Vastatuuli oli ankara, harvoin minun on tarvinnut juuri noin kovaa polkea alamäkeen.
Nyt syömään ja saunaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti