Meidän Herramme muurahaisia

 Ja Jumala sanoi: ”Viliskööt vedet eläviä olentoja, ja lentäkööt linnut maan päällä, taivaanvahvuuden alla.” Ja Jumala loi suuret merieläimet ja kaikkinaiset liikkuvat, vesissä vilisevät elävät olennot, kunkin lajinsa mukaan, ja kaikkinaiset siivekkäät linnut, kunkin lajinsa mukaan. Ja Jumala näki, että se oli hyvä. Ja Jumala siunasi ne sanoen: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää meren vedet, ja linnut lisääntykööt maan päällä.”… Ja Jumala sanoi: ”Tuottakoon maa elävät olennot, kunkin lajinsa mukaan, karjaeläimet ja matelijat ja metsäneläimet, kunkin lajinsa mukaan”… Ja Jumala näki, että se oli hyvä… Ja Jumala toi ne ihmisen eteen nähdäkseen, kuinka hän ne nimittäisi. 

Luonnontieteilijät puhuvat ekosysteemistä, kun he tarkoittavat toiminnallista kokonaisuutta, jonka muodostavat jonkin luonnon alueen eliöt ja ympäristötekijät. Myös maapallo voidaan ymmärtää yhtenä ekosysteeminä, johon sisältyy erilaisia alasysteemejä. Mutta koska puhutaan toiminnallisesta kokonaisuudesta, se tarkoittaa käsittääkseni myös sitä, että joka ainoalla luontokappaleella on ekosysteemissään oma paikkansa ja tarkoituksensa. Ja mielestäni se on luettavissa myös tuosta alkuun lainaamastani luomiskertomuksesta.

Ihmisen – usein niin typerän – toiminnan seurauksena luonnon tasapaino on monin tavoin järkkynyt. Olemme mm. siirtäneet eläimiä sellaisiin ekosysteemeihin, joissa niillä ei ole ollut mitään luontaisia vihollisia, jolloin kyseisestä lajista onkin tullut maanvaiva. Jotkut taas ovat sotkeneet metsien ekosysteemejä esimerkiksi kippaamalla puutarhajätteitään lähimetsään. Tällaisen ajattelemattomuuden seurauksena metsien omat lajit ovat muuttuneet uhanalaisiksi, kun vieraslajit syrjäyttävät ne.

Sanomattakin lienee selvää, että ihmisen kuuluu yrittää korjata luomakuntaan aiheuttamansa sotkut, vaikkakin se tarkoittaa myös sitä, että joidenkin eläinlajien yksilömäärää on pakko rajoittaa. Mutta muuten olen itse sitä mieltä, että eläimilläkin on oikeus elää. Paitsi ehkä liljakukoilla… No, vitsi vitsi. Meillä kotona jätetään esimerkiksi hämähäkit rauhaan. Ne kun omalta osaltaan rajoittavat muiden pikkuötököiden määrää. Kesällä sisään eksyneet mehiläiset ja jopa ampiaiset vien lasin avulla takaisin ulos. Ilman pölyttäjiä kuolee ihminenkin nälkään. Eikä minua haittaa jokakeväinen muurahaismarssikaan, oli se sitten keittiössä tai kylpyhuoneessa. Aikansa sitäkin vain kestää.

Ihmisen suhtautuminen eläimiin riippuu usein, ellei aina, hyötynäkökohdasta, niin kuin oma suhtautumiseni vaikkapa hämähäkkeihin. Mutta vaikka meille ei tuntuisikaan olevan hyötyä esimerkiksi inhottavista etanoista, verta imevistä hyttysistä tai pörräävistä kärpäsistä, niin ovathan ne kuitenkin välttämätön ravinnonlähde valtavan monille muille eläimille, ja näin ollen nekin mahdollistavat osaltaan luomakunnan monimuotoisuuden.

”Jumala näki, että se oli hyvä.”