Toimiteltihin mukavia

Tämän sepustukseni aloitan vähän kauempaa, eilisillasta, johdantona. Olin käsityöpiirissä ja join siellä kahvia. Se oli kohtalokasta yöunien kannalta. Yhdistettynä raskaisiin ajatuksiin. Itkin ja rukoilin sängyssä pyöriskellessä.
Aamulla heti työpaikalle ehdittyäni kysyin kollegalta tuoreimmat kuulumiset. "Tuo oli helpottava kuulla", kiitin häntä, kun oli sipissyt tietonsa. Hän lähti jo tunnille ja mä aloin taas itkeä, helpotuksesta ja kiitollisuudesta. Rukoukseni oli jälleen kuultu. Pesin äkkiä silmät ja riensin minäkin tunnille. Onneksi ryhmäjako sattui menemään niin, ettei minun tarvinnut kohdata asianosaisia. Olisin varmaan sortunut halaamaan ja alkanut taas itkeä.
Lopputyöpäivä meni pää kolmantena siipenä. Kimppakuski joutui lähtemään jo aikaisemmin, mutta minähän pääsen bussillakin kotiin. Tänään oppilaitten lisäksi kyytiä kanssani odotti myös entinen oppilas, hurmaavin ja kohteliain nuoriherra, jota minulla on ollut kunnia opettaa. Bussissa hän kysyi kohteliaasti, sopiiko viereeni istua. Niin sitten fläysäsimme koko 35 km matkan, kouluasioista, hänen työharjoittelustaan, Tuntemattomasta sotilaasta ja Röllistä. Mikäs sen mukavampi tapa aloittaa viikonloppu.
Vaikka bussikuski on ujon ja vähän jörön oloinen, niin hänenkin kanssaan ehdin jutella punaisissa (mitenhän tuo on ymmärrettävissä?) Heijastinliivissä ja toppahousuissa lähdin astelemaan ripeää tahtia pysäkiltä kotiin kilometrin matkan. Toisessa kädessäni roikutin pyöräilykypärää. Tarvitsen sitä työpaikalla, kurvailen varapyörälläni kahden toimipisteen väliä, mutta kypäriä mullon vain yksi, niin kiikutan sitä mukanani.
No, kotitiellä sitten vastaani tuli sauvakävelevä setä, joka kysyi, mihin mulla on noin kova kiire. Nauroin, että kotiin vain ja että mulla on tapana pitää kovaa tahtia yllä. Hän kertoi luulleensa, että mulla on jokin hätä ja olisi tarjonnut apuaan. Ehkä varustukseni loi mielikuvan pyöräilyonnettomuudesta. No, hänenkin kanssaan sitten jäin suustani kiinni. Siinä ehdittiin vartissa jutella ainakin maahanmuuttajista, Unkarista ja kuoroharrastuksesta.

Ps. 30:6 "Illalla on vieraana itku, mutta aamulla ilo."