Yöpaidassa pilkillä

Viimeöisessä unessa oli olevinaan jokin punainen lankakin. Katsotaan, löytyykö se.

Olimme autolla menossa Lappiin pilkille. Mies alkoi kairata, kun minä puolestani aloin vaihtaa ylleni sopivampaa kampetta. Jostain syystä olin yöpaidassani (varmaan siitä syystä, että oikeasti oli yö ja olin omassa sängyssäni, loogista?) Koetin saada vaihdettua yöasun tilalle lämpimämpää, mutta siitä ei tullut mitään, kun siellä Lapin erämaassa alkoikin sellainen kuhina. Vierestä meni parikin isoa tietä, varmaan molemmin puolin sitä prutakkoa, mihin mies kairansa iski. Lähellä taisi olla jokin lomakeskus. Sain vedettyä housuja jalkaan paidan helman suojissa, mutta yläosaa en kehdannut ruveta vaihtamaan näkösällä. Kyselin mieheltä, kestääkö jää. "Kyllä kestää!" Ja samassa solahti saappaansa läpi jäästä. Minultakin kastui ne ainoat kengät, jotka mukanani olivat, mitkä lie monot. Onneksi ei ollut syvää, ruskeaa suovettä oli varmaan vain 30 cm. Luovuimme vissiin pilkkipuuhista ja siirryimme hotellin puolelle. Siellä oli tuttujen ihmisten seurue. Olikohan joku sukujuhla, kun joku alkoi selittää, että on täällä sukua molemmilta puolin. Minulle etsittiin joku yöpymispaikka ja asetuin heti makuulle, olihan mulla jo pyjama päällä valmiiksi. Tosin olisin jotain halunnut vielä vaatetuksestani muuttaa, mutta edelleenkään en kehdannut. Päätin esittää nukkuvaa ja odottaa, että huone tyhjenee, jotta saan asiani toimittaa. Esitin nukkuvaa myös ja ennen kaikkea sen takia, että olisin päässyt eroon eräästä noiden tuttavien sukulaisesta, paikallinen vanhapoika oli jostain syystä iskenyt silmänsä minuun. Sopotti iltarukoustaan siinä vieressäni ja toivotteli kauniita unia, peittelikin minut. Ja minä puristin silmiä kiinni ja hengitin niin kuin nukkuva hengittää.
Kun ei enää unissakaan välty seksuaaliselta ahdistelulta!
Punainen lanka taisi olla tummanpurppurainen yöpaitani.