Kadonneen sormuksen metsästys

Mistä lie syystä muistini kätköistä putkahti esiin tapaus pian 28 vuoden takaa. Helmikuussa veljenpojan syntymäpäivänä ja Kosovon itsenäisyyspäivänä tulee kihlautumisestamme kuluneeksi sen verran. Olimme ostaneet sormukset opiskelupaikkakunnaltamme ja niihin kaiverruttaneet valmiiksi tuon mainitun päivämäärän. Pariin lehteenkin laitoimme salaperäisen ilmoituksen "ostimme kultaa Raumalta, juhlimme Tervolassa"  - tosin toisen lehden ilmoitukseen oli pujahtanut kirjoitusvirhe "Tervosassa", melkien kuin jokin etelän lomakohde :(
Matkustaessamme sormuksinemme junalla kohti Tervolaa, tapaamaan tulevia appivanhempiani, poikkesimme tervehtimään nykyisen mieheni opiskelukavereita Ouluun. Siellä meitä kyyditsi Rape veljensä Maken autolla assalta kämpilleen. Illan mittaan kävelimme lentopalloa pelaamaan. Sieltä palattuamme havaitsimme, että auto oli hävinnyt - ja sen mukana matkatavaramme, sormukset mukaan lukien. No, Rapehan ei yhtään hätääntynyt. Hän arvasi aivan oikein, että velipoika oli arvannut, kuka hänen autoaan oli lainannut ja oli hakenut omansa pois päästäkseen omiin rientoihinsa. Jollain konstin pääsimme yöpaikkaamme - jossa olikin jo tupa täys väkeä, appivanhemmat olivat niin ikään tulleet Ouluun ja yöpymään silloisen tulevan kihlattuni opiskelijakämppään, joka muuten oli heidän omistuksessaan ja poikaystäväni heillä vuokralaisena... Minä nukuin tulevan anoppini kanssa keittiön lattialla, mutta hampaitani en saanut illalla pestyksi, harja kun huiteli jossain päin maakuntaa. Aamulla ennen kuin lähdimme tulevan lankoni kyydissä kohti määränpäätä, kävimme herättelemässä Maken ja saimme kuin saimmekin arvokkaat matkatavarat takaisin haltuumme. Silloin emme vielä Makelle kertoneet, että hän oli vienyt autonsa mukana kihlasormuksemme. Naurua riitti kyllä muutenkin.