Kitarankieltä ja helmiä

Joskus vuosia sitten löysin ja ostin kynttilänmansetin, joka oli tehty liimaamalla helmiä siimanpätkiin. Se on edelleen mielestäni yksi kauneimmista näkemistäni manseteista. Haaveilin, voisiko sellaisia yrittää itse tehdä lisää. Sitä varten ostin askarteluliikkeestä valikoiman erikokoisia valkoisia ja hopeanvärisiä helmiä. Totesin kuitenkin jo ennen mihinkään ryhtymistä, että liima ja siima eivät voisi olla minun materiaaliani. Joskus myöhemmin huomasin, että katkenneesta kitarankielestä purkautuu kaunista ohutta kiharaista rautalankaa ja ajattelin, että sitä voisi käyttää askarteluun. Vaikkapa juuri mansetin tekemiseen.
Eilen illalla sitten väkersin ensin kitarankielen purkamisen ja sitten helmien pujottelun kanssa samalla kun seurasin elokuvaa "Taken". Eihän tuosta minun mansetistani tullut niin runsasta helmiryöppyä kuin mallini on, kun en jaksanut tehdä enempää roikottimia, vaikka kitarankielikiharaa olisi vielä pätkä ollut jäljellä. Ja helmiäkin jäi vaikka useampaan mansettiin.

Tänä iltana voisin yrittää kuumaliimailla koivuköhkerölle pähkinöitä ym. värkkiä, vähän samaan tyyliin kuin taitava isosiskoni on tehnyt tuon kuvassa näkyvän punaisen kynttilän alustan. Vielä mietinnässä, pemmastanko korttientekovärkitkin yltympäriinsä vai säästänkö sen sotkemisen kesään.