Ihastuin Alexis Stenvalliin lukiossa. Jos meillä olisi lipputanko, tänään siellä liehuisi siniristinen Kiven päivän kunniaksi. Ja roimasti liehuisikin.
Mitä tulee kirjallisuuteen, olen varsin kapea-alainen, ja koska uusia kirjoja julkaistaan koko ajan valtavia määriä, kosketuspintani kirjallisuuteen kapenee koko ajan. Mutta ne muutamat harvat kirjarakkauteni ovat säilyneet ja säilynevät läpi iän niin kauan kuin nuppi pelaa.
Mielinpä nyt siis muutaman rivin lainata rakkaalta:
"Palasipa mies metsästä ja kuuli pihalle vaimonsa laulun, joka hänestä ei vielä koskaan ollut kaikunut niin ihanasti. Hän astui sisään, käyskellen perille, ja istui vaimonsa viereen; se oli ystävällisyyttä, jota hän harvoin ennen oli osoittanut..."
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti