Viimeöisestä unesta muistan aika pitkän pätkän. En tiedä, miksi siinä oli ruotsin kieltä, mutta sen tiedän, miksi mun piti yrittää soittaa kitaraa. Skitta tuli uniin, koska lupasin lähetyssihteerille olla mukana Kengät-monologissa. Siihen tulisi johonkin väliin Jakarandan levyttämä laulu, jossa sanotaan "pane kengät jalkaasi". Henkka soitti ja kysyi, voisinko tulla laulamaan sen, myöhemmin ehdotti, josko säestäisinkin kitaralla, niin hän voisi ottaa rummut. Lupasin hövelisti, kun en tajunnut, että tilaisuus onkin Raahe-salissa eikä seuriksella, kuten kuvittelin... Ei ihmekään, että unissani asiaa hermoilin eikä yhden nuorten henksun säestyksestä meinannut tulla mitään, vaikka olin transponoinut soinnut itselleni helpommiksi. En vain ymmärtänyt mitään omista merkinnöistäni...
No, siinä unessa eräs kollegani - jonka kanssa emme hirveästi toisiamme sympatiseeraa - alkoi kokeilujeni kestäessä valittaa, että häntä alkaa nukuttaa. Vastasin hänelle, että hän voisi ihan rauhassa asettua nukkumaan. Siinä sointuja sovitellessa satuin kuulemaan erään nuoren miehen keskustelevan toisen kanssa ruotsiksi. Tulin uteliaaksi ja sekaannuin heidän keskusteluunsa. Kävi ilmi, että poika oli tullut Närpiöstä. Kerroin, että olin nuorempana ollut siellä viikon pari vaihto-oppilaana eräässä perheessä. Kun olin nimeämässä perhettä, poika keskeytti ja ehdotti nimeä. Ihmettelin, mistä hän tiesi oikean perheen ja aloin kysellä, tietääkö hän, mitä Ann-Louiselle nykyisin kuuluu, "om hon är i Universitet". Oli kuulemma edennyt pitkälle, kuten arvelinkin.
Ruotsin puhuminen sujui unessa yllättävän helposti, mutta välillä yritti mukaan tulla englanninkieltäkin. Ai juu, minähän kuulin taannoin TV:stä Timo Soinin puhuvan ruotsia, ja häneltä myös lipsahti jokin engelska-sana. Noinkohan sieltä sikisi uneni. Muistan unessa ajatelleeni vielä, että taas saatiin hyviä perusteluita sille, miksi kannattaa opiskella ruotsia. Jaa, toinenkin elävän elämän viimeaikainen tapaus saattoi innoittaa ruotsista uneksimiseen; lukiolaispoika ruotsinpreppauksessa erityisopella. Pojalla oli tosi kielteinen asenne, pakkoruotsista puhui, mutta tiesi ja melkein hyväksyikin sen, että läpi siitäkin on päästävä.
Mutta noinkohan löytäisin Ann-Louisen vielä vaikkapa Facebookista? Se vain, että sukunimet tahtoo vanhemmiten ihmisillä vaihtua.
Niin, ja sellainen opetus unessa oli, että jos joku asia ei meinaa sujua, niin yksi selviytymiskeino on kiinnittää oma ja toisten huomio johonkin aivan muuhun asiaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti