Aivan muita juttuja selatessani löysin koneelta kuvia Kauhajoen kirkosta. Kuvat otti mieheni Uusheräyksen Kurikan seurojen aikaan 8.7.2007. Olimme olleet yötä siskon luona ja aamulla menimme tuttuun ja rakkaaseen kotikirkkooni kuuntelemaan Päivö Parviaisen saarnaa ja nauttimaan ehtoollisen sakramenttia.
Lasimaalauksen aiheena on Jeesuksen toinen tuleminen. Yläreunassa on teksti "Hetkenä jona ette luule, Ihmisen Poika tulee" Matt 24:44. Maalauksessa väkeä on pellolla - "toinen otetaan, toinen jätetään". Erityisen puhuttelevaksi taiteilija on aiheen saanut kuvaamalla taustaksi Kauhajoen maiseman, kylä on Havuskylä ja taustalla Hämes-Havunen.
Kuvan alareunassa on Ps. 13:6 "Mutta minä turvaan sinun armoosi; riemuitkoon minun sydämeni avustasi." Eipä olisi juuri parempaa psalmin kohtaa voinut olla tässä yhteydessä. Emme voi, emme saa, eikä meidän tarvitse turvata mihinkään muuhun kuin Ihmisen Pojan armoon Hänen tulemuksensa hetkellä.
Ylemmässä kuvassa näkyy enemmän Kauhajoen kirkon interiööriä. Liturginen väri oli Apostolien päivänä punainen. Muut kirkkovieraat olivat ehtineet jo poistua, kun viivyimme vielä, mies kuvaten, minä imien ja tankaten mieleen jotain... pyhän tuntua. Kaunis, koruton, kodikas ja kallis kotikirkkoni.
Kuvasi houkuttelivat minut etsimään lisätietoja tuosta kirkosta. Erikoiselta tuo kirkko varmaan aikoinaan tuntui. Siinä on ulkopuolella paljon symboliikkaa ja sisäpuolella kotoisuutta, vaatimattomuutta ja pyhyyttä niin kuin kirjoititkin.
VastaaPoistaTuo lasimaalauksen toteutus jatkaa samaa linjaa. Puhutteleva.
Aikanaan lapsena kuvittelin, että "tuollainen se kirkon kuuluu ollakin". Kerhossa nuoriso-ohjaaja Eikka selitti meille kirkkovierailulla muotokielen syvällistä symboliikkaa, mikä avasi silmiä taas uudella tavalla. Mutta voimakkaana mieleen on jäänyt myös tuoksu.
VastaaPoistaOlen nähnyt valokouvia myös vanhasta kirkosta, joka paloi. Kun en itse sitä ehtinyt nähdä, niin en osaa myöskään kaivata, mutta kuten totesit varmaan monet vanhan kirkon jälkeen oudoksuivat uuden mallia.
Mä pienenä pelkäsin tuota lasimaalausta... tuntui pelottavalta että silloin kun vähiten odottaa tapahtuu jotain... niin se pienen mieli on suorasukainen.
VastaaPoistaMä olen aina tykännyt tuosta alttariseinästä.
Se alttariseinä onkin huikean hieno!
VastaaPoistaKas kummaa!
VastaaPoistaTäällän se Pielisensuun kirkon sisarkirkkorakennus komeileekin!
:)
t.Matti
Heip!
VastaaPoistaSaarnatuolikin on samanlainen kun meillä Pielisensuussa.
Jaa, elikkäs liitonarkki-teemaa? Ja kyljessä apostoleita puureliefeinä?
VastaaPoistaTuolloin 2007 Päivö Parviainen vielä kiipesi saarnatuoliin ja piti saarnan sieltä seisaaltaan. Sen jälkeen olen hänen nähnyt saarnaavan kesäseuroissa enää istualtaan, alttarin eteen on kannettu tuoli ja mikrofoni.