Naisten kokous pidettiin Kristillisellä opistolla, eikä sieltä ollut kuin alle kilometri Kuokkalan kirkkoon, joka saattaa olla tällä hetkellä Suomen uusin kirkkorakennus. Ryhmittäydyimme kuvaan kellotornin juurelle Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun Naispiirin edustajavoimin: Hilkka, Anja, Riitta-Maija ja mä.
Jos kirkko ulkoa olikin kulmikas, vino ja tumma, niin sisältä se oli valoisa, ilmavan ja keveäntuntuinen. Rajasin tuosta ihmiset pois, niin tuli vähän kökkö asetelma.
Noinkohan tästä isommasta kuvasta näkyisi paremmin, mikä kuvio palleroihin oli maalattu. Minusta pallerot näyttivät rypäletertulta, mutta mies sanoi, että niiden pitäisi oleman vesipisaroita. Ainakin kirkon suunnitteluvaiheessa oli sellainen puhe. Mies oli juuri siihen aikaan Jyväskylässä seurakuntaharjoittelussa teologian opintoihin liittyen. Oli päässyt sanasensa sanomaankin; että ruokasali pitää olla isompi ;-)
Messun jälkeen mies kiersi vielä kirkon saadakseen kuvia joka suunnalta. Tästä kuvasta saa aavistuksen siitä, miten loistavalle paikalle kirkko on rakennettu. Se on fokuksessa.Kotimatkalla veimme Riitta-Maijan Haapajärvelle ja Kärsämäellä huomasin paanukirkon kyltin. Sinne.
Tämäkin kirkko piti kiertää, mutta sisälle emme päässeet. Olisi pitänyt soittaa paikalle joku opas. Sen sijaan mies soittikin kirkon kelloa. Siitäkin on kuva, vaan ei tässä.
Tämäkin kirkko piti kiertää, mutta sisälle emme päässeet. Olisi pitänyt soittaa paikalle joku opas. Sen sijaan mies soittikin kirkon kelloa. Siitäkin on kuva, vaan ei tässä.
Ihme pömpeleitä. On niillä arkkitehdeilla vaan outoja mielenliikkeitä :)
VastaaPoistaMutta hyvältä kumminkin tuoksui tuo paanukirkko. Tervalta.
VastaaPoistaKiva kun kuvasit noita kirkkoja monelta puolelta. Ehkä yksi tämän ajan arkkitehtuuria on juuri se, että kaikki näyttää erilaiselta eri puolelta katsoen.
VastaaPoistaNoissa pisaroissa todella oli erilaisia kristillisiä symboleja.
Tuosta sisäkuvasta pidin. Mikä ettei ulkoakin päin. Ensivaikutelma on molemmissa tumma ja synkeä. Eivät kai ne katakombitkaan aikoinaan niin juhlallisia olleet. Kimallukset ovat vasta myöhempää perua.
En tiedä, oliko se vain Mikkelinpäivän kunniaksi, mutta ilahduin nähdessäni urkuparvelle johtavien portaiden alla pienen sopukan, jonka lattialla oli liikennematto ja laatikollinen leikkiautoja! Interiööri oli koristeltu monenmoisin enkeliaskarteluin - itse ihastelin eniten rujoja kaarnaenkeleitä. Sivupöydällä oli samettikankaan päällä käsikelloja, joiden soitosta saimme nauttia messun aikana useaan otteeseen.
VastaaPoistaihmepömpeli ja naakanko nokka?
VastaaPoistahttp://suolasuinen.blogspot.com/
en tiedä, mutta jo sokratee tiesi olla tietämättä liikaa siitä vähästä, mikä on mahdollista tietää.
"sanat ja rakennukset"
Tuo suolasuinen kirjallisuuden seula oli hauska linkkivinkki, kits, Ville!
VastaaPoista