Naisten päivittelyä

Mikäs MINUSSA oikein on vikana? Minua ei huvita osallistua Naisten päiville. Vaikka monet siellä olleet menevät vuosi toisensa jälkeen uudestaan ja oikein innokkaina niitä odottavat. Ehkä yhtä innokkaasti kuin minä Saloisten adventtimyyjäisiä.
Tänään olin mukana pari tuntia ja se riitti hyvin. Siihen että sain sukanvarren valmiiksi. Kuoroamme oli pyydetty sinne laulamaan (eräs kuorolaisistamme on mukana myös järjestämässä naisten päiviä, ja hän asiaa ehdotti) - päätöstilaisuuteen. Olimme paikalla reilu puoli tuntia ennen viimeisen tilaisuuden sovittua alkua, jotta ehdimme vielä käydä laulut läpi. Sitten istuimme odottamaan ja kuuntelemaan. Joku tiesi siinä vaiheessa kertoa, että meidän vuoromme on loppupuolella. Olisimme siis ehtineet hyvin, vaikka olisimme tulleet tuntia myöhemminkin. Kotiin palattuani puuskahdin, että meni hukkaan monta minuuttia loma-aikaa, mutta sitten huomasin, että eihän mennytkään, kun oli kurin följys.
Mikä siinä sitten on, etten voi kuvitellakaan meneväni viettämään viikonloppua naisten kanssa leirikeskukseen, vaikka pääsisi valmiiseen pöytään. Ehkei ole viisasta tehdä mitään syvälle menviä johtopäätöksiä suht. lyhyestä maistiaistuokiosta, mutta sen huomasin, ettei mulle oikein tahdo kelvata mikään. Yhteislaulut olivat aivan vääränlaisia. Puheenvuorot liian pitkiä ja liian henkilökohtaisia. Jollekin varmasti on tarpeen kuulla toisten ns. henkilökohtaisia todistuspuheenvuoroja, mutta mä vain niillekin nyrpistelen. Kun eihän niitä voi yleistää. Vaikka olemme samalla tiellä, niin Jumalalla on varattuna jokaiselle aivan erilainen jälki/ura, jota Hän vie. Toisinaan on ihan mielenkiintoista kuulla, miten muita on viety, mutta jos aistin siinä aavistustakaan sellaisesta piiloviestistä, että juuri näin asioiden kuuluu mennä, niin minulla lyö jarrut päälle ja korvat lukkoon.
Eräs kuorolainen, joka tuli paikalle vähän meidän jäljessä, kysyi minulta, olenko ollut naisten päivillä koko ajan. Kai hänellekin oli sellainen mielikuva jostain syntynyt, että KAIKKIEN seurakunnan vähänkään aktiivisempien naisten KUULUU olla siellä. Ja siltä minustakin kieltämättä hetken tuntui, kun katselin ympärilleni.
Mutta kyllä silti tiedän, että minun kuuluu olla miehen eikä naisten kanssa.