lauantai 30. lokakuuta 2010

Näin on marjat

Täällä päin Suomea oli tänä syksynä puolukansaanti onnenkauppaa. Minäkin olen aina ennen kuvitellut, että puolukkaa löytää joka vuosi. Eräänä lauantaina kiersimme sitten miehen kanssa vanhoilla apajilla, vaikka tuttu marjastusekspertti oli kyllä varoitellut, että siellä on myllätty, kultakaivossuunnitelmat ovat sotkeneet meidän puolulukkamaat. Turha reissuhan se sitten oli. Pysähdyimme kiertelemään muutamalla paikalla, yhteensä desilitran verran taisimme saada kokoon.
Pakastimessa oli sentään muutama pikkupussi parin kolmen vuoden takaisia puolukoita. Ne sitten keittelin hilloksi kesäkurpitsan kanssa, jotta riittävät paremmin.
Kuitenkin yritimme vielä syyslomalla hakeutua muualle päin Suomea puolukatkin mielessä. Mutta mutta. Etelä-Pohjanmaa oli lumipeitteessä. Kun kerroin siskolle, että meillä on takaloosterissa marjapoimurit ja sangot, niin hän nauraen antoi purkillisen puolukkasosetta matkaamme. Onneksi olimme vieneet pari hilla- eli lakkapussia tuliaisksi, niin kävi ikään kuin vaihtokaupasta.
Kun lisäksi vielä Liisa-täti laittoi pari jäistä puolukkarasiaa kylmälaukkuumme, niin kyllä nyt on ensi talven puolukat turvattu. Ja perkaamiseltakin vältyttiin :-)

1 kommentti:

  1. Ensimmäinen puolukka-kesäkurpitsahillopurkki tyhjeni jo - no se tosin taisi alunperinkin jäädä täytettäessä vajaaksi. Rössypottujen kanssa menee hurjasti puolukkasosetta. Meidän Heikki osaa tehdä hyvää rössypottua, mikä on oiva asia nyt, kun koulun listalta se on jäänyt pois :/

    VastaaPoista