Tänään alkoi syyslomani. Taisin olla jo sen tarpeessa, kun edellisyönä jouduin tekemään kolmen open edestä hommia. Unissani olin menossa tuntia pitämään, luulin että suomea maahanmuuttajaoppilaille, mutta ei. Luokassa oli kolme perusopetusryhmää odottamassa äidinkielen tunnin alkamista. Muutama iso parransänkinen korsto istui harmikseni lippis päässä. Kahdella ryhmistä oli ollut äidinkieltä jo ensimmäisessä jaksossa, mutta kolmannella ei ollut vielä kirjoja, joten heidän kanssaan olisi pitänyt aloittaa alusta. Mutta sitä en pysähtynyt murehtimaan, kun mietin, miten opin oppilaiden nimet. Ajattelin, että saavat kirjoittaa nimilaput itselleen, mutta sitä varten tarvitsin hakaneuloja. Luokassa oli avustaja, olikohan TETtiläinen, jota pyysin menemään kansliasta hakemaan hakaneuloja. Tyttö vastasi vetelästi "ei jaksa", jolloin minä läpsäisin häntä kasvoihin, ensin toiselle, sitten toiselle poskelle. Siinä vaiheessa taisi olla viisainta lopettaa sen unen katselu.
Tuolle tytön toteamukselle on olemassa esikuva elävästä elämästä, meidän koululta, eräs entisen Neuvostoliiton alueelta tullut poika, joka vastaa joka pyyntöön/ käskyyn: "ei jaksa".
Nyt ei mun hetkeen tartte jaksaa.
perjantai 22. lokakuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti