Haissinkalakari

Millan haastoo taannoon kertoolemahan, mikkä kukat kunkin mielestä on sellaasia, joitei niin pihahansa kaipaasi ja mitei niin välittääsi kattella saati kasvattaa. Sellaasia inhokkia.

Mä alootan siittä, jota tuo päällekiriootus meinaa. (Mun isälläni on käytös monia osuvia ja värikkähiä sanoja, niinku vaikka lurupuo tai tuo haissinkalakari.) Sain aikaa sitten Eestistä tuliaasiksi varjoliljan sipulia. En tienny silloon koko kasvista mitää, mutta nimi lupas hyvää. Jaa, että varjoski joku lilja kasvaa, viihtyy ja kukoostaa. No, onhan siinä komia ryhyrikäs varsi. Mulla on nyt varjoliljoja kolomeski kohtaa ja parahuusella paikalla ne kasvoo mun mittaasiksi (no ei se ny niin kovettu mitta oo, mä kun oon tällaanen taakales). Mutta minkä tautta niiren teräleheret menöö niin kummallisen käivärähän? Ei soo mun mielestä komian näkööstä. Tummanpunaanen siitepöly ryöttää tantun, jos menöö likelle. Mutta kaikista kamalinta varjoliljoos on se lemu. Vaikkolis komiaki kukka, mutta jos haisoo pahalta, niin ei auta komeus.

Oliskohan sama syy, miksen tykkää niin kauhiasti pelakuustakaa. Vai johtuuko siitä, jotten oo saanu pirettyä niitä hengis, kun en oo sen koommin hommannu, kun kerran tapoon. Tuoksupielikistä kyllä tykkään, vaikka son vähältä ruma koilakes. Ja vaikka siinon kans sellaaset kummalliset karvaleheret ja varret, joisten pelarkuunioos liioon piittaa. Mutta tuoksupielikki sentäs haisoo hyvältä.

Mutta mennähän ny takaasi nuohin pihakasviihin ja perennoohin. Minen tykkää vuohenjuuresta. Kauhia leivämähän, rumanmalliset leheret ja keltaaset kukat. Keltaastakin on monensorttista. Tuollaanen voikukan tai syysmaitiaasen keltaanen ei oo mulle mieluunen färi.

Siinon yks syy, miksen piittaa liioon nauhuksista. Mutta färin lisäksi niiren malli ja leherekkää ei oo mun silimis komioota. En piittaa myöskään marskinliljoosta.

Vuorenkilpeä mulla kasvaa, vaikkei soo koskaa viehättäny (mukulana ihimeteltihin, kun sitoli tärillä koko tuvan ympärystä täynnä, jotta eikö siihen olis ollu mukava laittaa jotaki muutaki. No kai soli heleppohoitoonen, eikä päästäny rikkaruohoja leviämähän). Vuorenkilipiä oli täälä meirän pihas entisen asukkahan jäljiltä, mutten sitä hävittäny (kasvia tarkootan, emmä asukastakaa mihinkää hävittäny, itte se muutti muolle), kun soli vähän niinku kuunliljan korvikkehena. Mutta ny kum mullon oikiaa kuunliljaa, tuon joutaas hävittää. Ens kesänä, kun patio puretahan, niin samalla vois myllätä sen erustan ja siinä menöö sitte vuorenkilivet kompostihin. En kauppaa kellekkää, kun en tunne ketää, jollei niitä olis ja joka niitä tahtoos.
Yhyren entisen talon omistajan kasviista moon kyllä jo aiva kokonansa hävittäny: pensashanhikin. Voiko olla rumempaa pensasta? Muutama viheriä lehti ja keltaanen kukka loppukesästä. Muuten täynnä kuolettunehen näköösiä oksia. Orapihlaja-airasta oomma hävittäny osan, siinä vihaan nuota piikkiä, jokkei eres kompostis maaru.


Mutta kyllä muo mieltymykset voi muuttuakki. Tärillä oli vuorenkiliven lisäksi kauhiasti pikkusyräntä. Soli mun mielestä kummallisen punaanen, vähä hailu. Ja sitoli täs pihas kans. Kum mä sen annoon olla, niin huomasin siinä yhyren lyömättömän hyvän piirtehen: se kukkii koko kesän. Ja aivan sieviähän ne kukakki on, kun tarkemmin kattoo ja avarammin ajatteloo, leherekki sellaaset herttaasen hapsuuset. Pikkusyrän vois olla sellaanen perenna, jonka mukulat vois tuora mun hauralleni. Ja vaikkei sillä mulle oo silloon oikiastansa enää mitää väliä, niin pekuunioosta (=begonia) en haurallani piittaasi. Äläkää ny ainakaa niitä mulle tuoko, kun oon viä elos. (Eikä tartte tuora myöskään sineraariaa, tulilatvaa, atsaleaa taikka krysanteemia. Ihmeköynnöksen huolin kyllä tärkiää... ja aaroninparran.)

Haju, muoto ja färi, siinon lyhykääsesti ne tekijät jokka kukkamieltymyksihini vaikuttaa. No, sineraariasta en tykkää kyllä siksikää, kun siihen tuloo heti elukoota. Jos siis kasvi on kovin vaivalloonen, niin paree olla sellaasesta tykkäämäti.

Jos tuloo mieleheni viä jotaki, niin lisäälen sitte. Helepompi se kumminki näin päin on, kun ruveta lujetteloomahan niitä kaikkia upeeta ja ihania kasveja, joista tykkää, vaikkei niiren kaikkien nimiä eres tierä.