Unien puutarha ja ankeampi todellisuus

Viime yönä ihastelin ensimmäistä syömäkokoista kyssäkaalia ja suunnittelin laittavani sen salaattiin. Paha vain, että se oli pelkkää unta. Kasvupaikkakin oli kerrassaan omituinen, "vanahan koron" saunapolulla, syreenipuskan vieressä, jossa taimien olisi kuvitellut tulleen tallatuksi. (Olivat vielä kylvettynä kukkakaalin kanssa poikki polun, eivät polun suuntaisesti. Kukkakaalitkin olivat herkullisesti nupullaan...) Herättyäni ajattelin pikkuisen katkerana tai kateellisena, että siellä kotona siskolla kaikki kasvaa paremmin vaikka kivikovaksi tallatulla polulla kuin minulla täällä kohopenkissä... Mutta parasta koettaa jatkaa kastelemista ja odotella rauhassa, mitä ehtii tapahtua kesän kuluessa. Ehkä voisin vähän opiskella ja koettaa avittaa kasvua muullakin kuin kastelulla.

Vaikka kyssä- ja lehtikaalisatoa saakin odotella (Millanilta saadut punakaalit sentään kasvavat komeasti!), niin on kuitenkin ensimmäiset nuput auenneet itsekasvattamiini petunioihin. Krasseissakin on yhä suurenevia nuppuja. Mutta tuo orvokki onkin sitten itsestään kylväytynyt. Se kukoisti mansikkamaan laidassa, josta sen hyödyin seinäamppeliin. Enpä ostanut sitten tänä vuonna yhtään kesäkukkaa.

Viime syksynä laajentamani perennapenkki on kylvetty ja istutettu täyteen lahjaksi saatuja. Keskellä komeilee mieheltä toissavuonna saatu äitienpäiväruusu (josta olen riipinyt kirvoja jo viikonpäivät, eilen sitten jo suihkin toluakin). Sitten on unikkoa sekä kuoro-Sinikalta että Millanilta, kuunliljat ja leijonankidat niin ikään Millanilta, kosmoskukkia perenna-Liisalta ja bellis-kaunokainen Tuula-ruustinnalta, joka menehtyi viime keväänä. Seassa on myös Millanin akilleijaa ja ketoneilikkaa sekä malvikki- ja ruusumalvakylvöstä. Toistaiseksi vasta bellis ja unikot kukkivat. Seuraavana leijonankidat, veikkaisin.