Sainpahan kameran käsiini - tosin vain huomatakseni, että olen aika surkki sen käsittelyssä. Kävin kuvaamassa pihalla ja sitten latasin koneelle viikonloppuna otetutkin samalla kertaa. Kuivaniemellä ottamistani muutamasta kymmenestä serkkukuvasta löytyi ehkä pari kolme suurinpiirtein onnistunutta - vaikka kameran piti olla idioottivarma... Nooo, kukkia on aavistuksen verran helpompi kuvata, ne eivät laita simmuja kii eivätkä liiku paikaltaan.
Tämä sormustinkukkaposeeraus ei tietenkään ole minun ottamani kuva, miestä pyysin tarttumaan kameraan. Halusin pituusvertailun. Jouduin laittamaan joitakin tukikeppejä, kun osa varsista makasi kukkien painon alla. Tuo purppurainen kukinto jopa taittui, kun iskin viereen rautakangen. Koetin sitoa sitä sitten keppiin. Sormustinkukat ovat sisältä ihanan laikukkaita, kai kimalaistenkin mielestä. Onkohan valkoisen ja purppuran sekoitus jotenkin erityisen houkutteleva, kun sitä yhdistelmää näkee kukissa enemmältikin. Jopa meidän pikkupihassamme.
Harjaneilikka on yksi lemppareistani, sekä tuoksu että värit ja muoto. Suuri plussa on tanakka varsi, joka tekee harjaneilikasta mainion tuliaiskimppukukan.
Cruella DeVil sai varteensa toisenkin kaksivärinaamaisen. Kuvasta huomaa myös, kuinka pitkiksi ja honteloiksi tahtovat petuniani kasvaa. Luin vastikään jostain alkukevään "Puutarhurin perjantaipostista" LATVOMISESTA. Juha Toikan pitkät terveiset jäävät joskus tarkemmin lukemata, mutta olen kuitenkin osan posteista jemmannut tietsikalle kansioon. Miten ihmeessä en ole ennen tajunnut/ huomannut/ kuullut/ muistanut kuulleeni, että taimikasvatukseen kuuluu myös latvominen, että taimet kasvaisivat vankemmiksi ja runsaammiksi. Täytyy koettaa uskaltaa kokeilla ensi keväänä.
Tämä sormustinkukkaposeeraus ei tietenkään ole minun ottamani kuva, miestä pyysin tarttumaan kameraan. Halusin pituusvertailun. Jouduin laittamaan joitakin tukikeppejä, kun osa varsista makasi kukkien painon alla. Tuo purppurainen kukinto jopa taittui, kun iskin viereen rautakangen. Koetin sitoa sitä sitten keppiin. Sormustinkukat ovat sisältä ihanan laikukkaita, kai kimalaistenkin mielestä. Onkohan valkoisen ja purppuran sekoitus jotenkin erityisen houkutteleva, kun sitä yhdistelmää näkee kukissa enemmältikin. Jopa meidän pikkupihassamme.
Harjaneilikka on yksi lemppareistani, sekä tuoksu että värit ja muoto. Suuri plussa on tanakka varsi, joka tekee harjaneilikasta mainion tuliaiskimppukukan. 
Cruella DeVil sai varteensa toisenkin kaksivärinaamaisen. Kuvasta huomaa myös, kuinka pitkiksi ja honteloiksi tahtovat petuniani kasvaa. Luin vastikään jostain alkukevään "Puutarhurin perjantaipostista" LATVOMISESTA. Juha Toikan pitkät terveiset jäävät joskus tarkemmin lukemata, mutta olen kuitenkin osan posteista jemmannut tietsikalle kansioon. Miten ihmeessä en ole ennen tajunnut/ huomannut/ kuullut/ muistanut kuulleeni, että taimikasvatukseen kuuluu myös latvominen, että taimet kasvaisivat vankemmiksi ja runsaammiksi. Täytyy koettaa uskaltaa kokeilla ensi keväänä.
Komiankokoinen sormustinkukka ja pieni, siro emäntä :) Minäkin tykkään kovsti harjaneilikoista. Ne sinulta saamasi kukkivat kauniisti ja ovat kiitettävästi levinneet.
VastaaPoistaKomeita kukkia osaat kasvattaa. Täytyy olla hyvänlaatuinen maa, kun noin innostuvat venymään :). Korttisikin olivat hienoja. Siiinä säästää pitkän sentin, kun tekee itse ja varsinkin ilmaisista tai edullisista matskuista.
VastaaPoista