Rannanjärven kans samoolla lautehilla

Ny kun parikki juhulat on juhulittu niin joutaa jo vähä jotaki fläysätä niistä jäläkikätehen. Muutaki kun sitä käsityösouvia. Vaikkei sukaa mulla palio oo kirioottamista itte Evankeliumijuhulista, kun em mä siä palio mitää kuullu tai kuunnellu. Ensimmääsen ehtoon kyllolin sellaases kopperos, johona kuuli tarkoon, mutta silloon ohojelma oli parahite niitä tervehryksiä, kaupungin sun muiren puolesta. Lauantaina meitä naisia sitte vietihin kun sammakoota äkehen alla, kun ennen kökkätuuria oli hariootukset (juhulakuoro) ja esiintyminen (Jedidot) vähältä yhtä aikaa. Laulut meni tiämmä mukavasti, saimma samalla vähä tuntumaa mikiistä, kun niitä jokku meirän naisista vähä pelekää taikka ouroksuu. Yksi lumijokinen oli kuulemma vähä kares, kun meillon tuollaasta musiikkitouhua, kun ei Lumijoella oo kirkkokuoron lisäksi mitää. (Ei lumijokisten tarttis kyllä yhtää raahelaasia karehtia, Johanna Kurkela on lumijokisia, meillä on vain tamperelaistunu tuore tangokuningatar...)

No ny meni sivuraitehille, lautehille päin mun piti olla menos (kopin kautta, vaan ei pukukopin). Kerkisin käyrä hakemas einestä ennen koppihin menua. Mulloli toki oma lautaanen ja lusikka följys. Yks tyttären kaveri oli lähärättäny Valloosta sellaasen farin, jonka pystyy painamahan lyttyhyn ja siinon viä kansi päällä, niin menöö pienehen tilahan eikä laukku ryöty, vaikka vähä pöperöä kippohon olis jäänykki. (Satei multa mitää jää...) No, se meni lauantaipäivä sellaases kopis, johona ei kuullu häävisti kun mölinää. Mukava oli kumminki tuttuja rookata, niinku vaikka Filppulan Martin. Se ei mua enää tuntenu, mutta sille käy kuulemma useen aijoon notta entiset nuoret tuloo morjestamahan, eikä niitä enää tunne, partaasia korstoja, kun non ollu pikkumukuloota viimeen. Mullei ollu partaa, muttoli kumminki klasit.

No pyhäaamuna selevis vihiroon, millä asioolla Mara juhulilla oikeen olikaan. Molin aiva unohtanu notta son trumpetisti. Tottahan soli siinä Pohjanmaan Evankelises puhallinorkesteris, joka säjesti juhulakuoroa ja messuvirsiä. Taas meitä naisia vain vietihin kesken juhulakuoron hariootusten muolle, kun Jedidot lauloo aamuhartaures. Häävisti keriittihin ääni aukaasemahan, kun piti siirtyä mokioominensa juhulalavalle. Ei vieny tuuli telineetä eikä eres nuotteja. Laulukki kuulemma kuuluuvat hyvin. Kaffeella käytihin sitte väipährökseltä ennen kun piti tulla Aulikin kans takaasi lavalle kuoron ja orkesterin kans messua varte. Mä kattelin sitä orkesterinjohtajaa, jotta voiko tuo olla se sama Jari Rannanjärvi, jonkolin nähäny Waikean Walinnan konsertis HEKis melekeen 30 vuotta sitte. Pakko soli uskua, kummolin asian etukätehen varmistanu WW:n laulusolistilta... Kyllä se ikä teköö tehtävänsä ja jättää jäläkensä (melekeen) kaikkihin, eihän se Marakaa mua enää tuntenu. Filippulaa ei tuos kuvas näjy, kun Puumala seisoo eres, mutta Rannanjärvi kuivaharijootteloo huitomista. Ja minoon ruskiaviittaasen Marjatan vieres. Flikan reuhattu pääsnäni, notta tarkeni.

Mun piti sitte messun jäläkehen käyrä morijestamas Rannanjärviä. Juteltihi vähä Solistin kuulumisista. Ja kiittelin orkesteria. Ekstempore-päätösmusiikki oli loppuhuipennus: Go down, Moses.