Jouduimme jättämään mielestämme Kuusamon retken. Kuski nukkui tavallista huonommin ja nousi vajavaisilta yöuniltaan myöhään korkein verensokerein. Paluumatka pimeällä mahdollisessa pyryssä olisi ollut liikaa, suorastaan uhkarohkeaa hämäräsokeutta poteville diabeetikkosilmille. No entäs tämä kakkoskuksi? Ykkönen nauttii itse ajamisesta, mutta kyydissä istuminen on hänelle yhtä kärsimystä, minulla taas melkein toisin päin. Olen myös turhan lahjakas nukkumaan autossa.
Viimeistään loppukeväästä on toiveissa päästä maistelemaan kasvisravintola Karpalon antimia, mikäli anoppi tapansa mukaan lähtee Kuusamoon terveyslomalle. Silloin on valotilannekin tyystin toinen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti