Kirkosta palattuani ja syötyäni tälle päivälle jo toisen jouluaterian päätin ennättää käväistä koneellakin. Menin pyörällä kirkkoon kuorolaisten kanssa etukäteen kuten tavallisestikin, mutta tällä kertaa perhe ei ilmaantunutkaan vakiopenkkiinsä. Jumiksen jälkeen soitin miehelle ja kuulin, että perheauto ei ollut lähtenytkään käyntiin, seisottuaan pakkasessa jouten kaksi viikkoa.
Kuva sisältää tahatonta tuotesijoittelua. Jouluna aina laitamme ruokapöytään jatkopalan, mutta silti katan ns. seisovan pöydän keittiötasanteelle, josta kukin kerää lautaselleen mieluisat laatikot, salaatit ja lisukkeet. Pöytään katoin vain joulukaljan ja leivän tykötarpeineen (margariini, palvikalkkuna ja tuotesijoiteltu sinappi). Tänä vuonna otin viimein käyttöön vuosia sitten saamani kankaiset ruokaliinat, joiden kuviointiin sointuvan pellavaliinan olen tädiltäni saanut niin ikään vuosia sitten. Kun ruokapöytä oli jo valmis ennen joulurauhan julistusta, niin kuusi sai silloin vielä odotella lisäkoristeita. Päätettiin tyttären kanssa, että tänä vuonna haluamme pelkistettyä koristelua. Kelpuutimme vain valkoiset koristeet hopeapunosten kera. Sen lisäksi, että yksinkertainen on kaunista, kuusi on myös helpompi loppiaisena riisua.
Syötyämme jaksoin hetken vielä jatkaa kuusen koristelua, mutta sitten oikaisin sohvalle Hobitin kanssa ja nukahdin toviksi. Siksipä pysyinkin sitten hereillä kirkonmenojen ajan. Saarna oli okein hyvä, kuten Markolta osaan odottaakin, toteutustapakin aivan omanlaisensa, väliin tekstiä ja virsiä.
Tänä vuonna olen taas entistä enemmän laistanut joulupuuhista. Jo vuosia joulusiivouksen päävastuu on ollut miehellä, kun taas minä olen huolehtinut esim. joulukorttien lähettämisestä. Vaan tänä vuonna lähetin suurimmalle osalle edellisvuosien korttiensaajista jo itsenäisyyspäivänä sähköpostitse ennakkovaroituksen, että tänä jouluna ei ole korttia tulossa, vaan sähköinen tervehdys niille, joihin voin olla yhteydessä emailin tai fb:n kautta. Sen lisäksi, että se säästää luontoa, aikaa ja vähän rahaakin, niin nyt mulla ei kerta kaikkiaan ollut mitään kortti-inspiraatiota. Senhän olisi pitänyt tulla jo viime loppiaiseen mennessä, jos vanhaa mallia olisin noudattanut. Kyllähän me teimme käsityöpiirissä kortteja marraskuun lopussa, mutta siinä vaiheessa olin jo auttamatta pudonnut kelkasta.
Toinen oikaisuni on joululahjat. En ole paketoinut (juuri) mitään, ainoastaan tyttären huopahelmet käärin punaiseen kuitukankaantapaiseen, joka on peräisin jonkin joulukukan ympäriltä. Kokosin lehtikeräyskassiin sitä sun tätä, toivottavasti jokaiselle jotain, valitkoot siitä. Katsotaan nyt sitten, mitä aikuinen jälkikasvumme tästä tykkää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti