Kuten mainitsin, vaihdoin suurimman osan joulukorttipostituksista tänä vuonna sähköiseen joulutervehdykseen. Hienoinen katumuksen hippu käväisi välillä mielessä, kun postista tipahteli toinen toistaan suloisempia tervehdyksiä. Mutta luettuani joulun alla paikallislehdessä julkaistun artikkelin jouluroskien lajittelusta omatuntoni jälleen rauhoittui. Korteista sanottiin mm., että sähköinen on ekologisempi. Lehdessä vihjattiin myös, mitä saaduille korteille voi tehdä, mutta siitä lisää kohta.
Kortteja ei voi järjestää kauneus- eikä mieluisuusjärjestykseen. Kunhan nyt levitin ne penkille näytille. Jätin kuitenkin valokuvakortit sekä kirjeet, oppilaiden kortit ja jättikortit pois näistä kollaaseista.
Kauniiden korttien joukossa oli mm. pari klassikkoa: Rudolf Koivua ja Martta Wendeliniä. Aina saamme iloksemme myös jokusen askarrellun kortin, nytkin yhden sellaisen, jonka mallia aion röyhkeästi käyttää hyväkseni, todennäköisesti ainakin oppilaitteni ensi joulun kortteihin. Tänä jouluna he saivat kortin, johon olin punonut ripustettavan paperitähden.
Eräs erikoisuus korttien joukossa on mustavalkoinen piirros, joka sisältää paikallishistoriaa, edesmenneen kuvataiteilijan ja lukion rehtorin Antti Saarimäen tuotoksia. Myös tämänvuotiset pingviinikortit erottuvat joukosta. Seimiaiheet ovat kuitenkin kestosuosikkejani, ne pysyvät asian ytimessä.
Nyt niiden joulukorttien jatkokäsittelystä. Itselläni on ollut jo vuosia tapana kerätä kortit tyhjään konvehtirasiaan ja kirjoittaa vuosiluku päälle. Ullakkokomerossa rasioita on jo vino pino vuosikerroittain. Mutta paikallislehden mukaan kortit voidaan hävittää kartonkijätteen mukana taikka käyttää mielellään askartelumateriaalina. Muistan kun lapsemme teki päiväkerhossa joulukorteista sievän mökkirasian. Jotain sellaista olin ajatellut, että voisimme kokeilla käsityöpiirissäkin, mutta se tuntui jotenkin lasten askarelulta. Sen sijaan toisessa seurakuntamme käsityöpiirissä oli ideaa kehitelty eteenpäin mielestäni nerokkaasti, kauniisti ja taidokkaasti.
Nyt kun korteista tehty kori tai vati on jo hyvän aikaa ollut perillä Norjassa, voin julkaista siitä ottamani kuvat. Ennen sen paketoimista koetin vielä piirtää kahdeksankulmaisesta pohjasta sekä sivukappaleesta mallit mahdollista tulevaa tarvetta varten.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Onpa sievä korttilautanen. Strömsössä tehtiin samalla tekniikalla korttitalo, jota voi käyttää myös lahjarasiana. En käsitä kuinka saat noista reunapistoista noin tasaisia. Minulla tulisi hirmuista risuaitaa.
VastaaPoistaOi, ei ollut tarkoitus antaa harhakuvaa, että olisin itse tehnyt tuon korin. Ostin sen myyjäisistä. Ihmettelin itsekin siistiä ja tasaista jälkeä, että oliko reiät tehty ensin jollain nahkapaskalla. Kuulemma olivat päällystäneet korttipalat ensin kontaktimuovilla, kova työ siinäkin. Mutta sittenpä kiiltää ja kestää paremmin. Voisi käyttää esim. joulukorttiastiana joulun ajan.
VastaaPoista